Seymour Benzer (15. lokakuuta 1921 New York – 30. marraskuuta 2007 Pasadena) oli yhdysvaltalainen fyysikko, molekyylibiologi ja geneetikko.
Benzer suoritti tohtorintutkintonsa fysiikasta Purduen yliopistossa. Hän osallistui hankkeeseen, jossa kehitettiin kiteitä tutkajärjestelmiin, ja työn pohjalta kollegat Bellin laboratoriossa valmistivat toisen maailmansodan jälkeen ensimmäiset transistorit.
Sillävälin Benzer palasi alkuperäisen kiinnostuksen kohteensa biologian pariin. Hän tutki Escherichia coli -bakteerissa eläviä viruksia ja hahmotti, miten niiden geenit koostuivat osasista, kuin DNA-kirjaimista, jotka saattoivat vaihtua mutaation tapahtuessa.
Benzer siirtyi Caltechiin vuonna 1967 ja alkoi tutkia eri tavoilla käyttäytyvien banaanikärpästen geenejä. Työstä alkoi neurogenetiikaksi kutsuttu uusi tieteenala.
Benzer palkittiin Lasker-palkinnolla 1971, Louisa Gross Horwitz -palkinnolla 1976, National Medal of Sciencellä 1982, Wolfin palkinnolla 1991, Crafoord-palkinnolla 1993 sekä kahdella Gairdner-palkinnolla vuosina 1964 ja 2004.
Benzer oli Royal Societyn, Ranskan tiedeakatemian ja Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsen.
Benzer of puolanjuutalaista sukuperää. Hän kuoli 86-vuotiaana.
