Silastatiini

Silastatiini
Silastatiini
Silastatiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(Z)-7-[(2R)-2-amino-2-karboksietyyli]sulfanyyli-2-[[(1S)-2,2-dimetyylisyklopropaanikarbonyyli]amino]hept-2-eenihappo
Tunnisteet
CAS-numero 82009-34-5
ATC-koodi J01DH51
PubChem CID 6435415
DrugBank DB01597
Kemialliset tiedot
Kaava C16H26N2O5S 
Moolimassa 358,458
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 75 % (intramuskulaarinen)
Metabolia ?
Puoliintumisaika 50-70 min
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Intravenoosi

Silastatiini (C16H26SN2O5) on eräs aminohappojohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä estämään karbapeneemien kuten imipeneemin sekä tienamysiinin myrkyllisyyttä ja pidentämään niiden vaikutusaikaa.

Ominaisuudet ja käyttö

Silastatiini on dehydropeptidaasi I-entsyymin inhibiittori. Dehydropeptidaasi I on munuaisissa erittyvä entsyymi, joka hajottaa imipeneemin antibioottina inaktiivisiksi ja myrkyllisiksi yhdisteiksi. Silastatiini estää dehydropeptidaasi I:n toiminnan, jolloin imipeneemin vaikutusaika pitenee ja munuaistoksisuus häviää lähes täysin. Yhdisteen on todettu myös vähentävän siklosporiinin munuaistoksisuutta estämällä sen sitoutumista munuaisiin.

Valmistus

Ensimmäisen patentoidun silastatiinisynteesin tärkeä välituote on etyyli-7-bromi2-oksoheptanoaatti, jota valmistetaan lähtien etyyli-1,3-ditiaani-2-karboksylaatista ja 1,6-dibromiheksaanista. Tämä välituote kondensoituu dimetyylisyklopropaanikarboksamidin kanssa ja muodostuva tuote reagoi kysteiinin kanssa silastatiiniksi. Näin syntyy kahden diastereomeerin seos. Lääkeaineelle on myöhemmin kehitetty muita synteesejä, joissa on pyritty korkeampiin selektiivisyyksiin ja asymmetrisiin synteeseihin.

Lähteet

  1. ↑ Jill E Maddison, Stephen W Page, David B Church: Small Animal Clinical Pharmacology. Elsevier, 2008. ISBN 978-0-7020-2858-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ S.J. Enna, David B. Bylund: xPharm, s. 1–4. Elsevier, 2008. ISBN 978-0-08-055232-3 (englanniksi)
  3. ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 9.6.2016.
  4. ↑ Robert Southgate & Neal F. Osborne: Carbapenems and Penems, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 9.6.2016
  5. ↑ Masaji Ohno, Masami Otsuka, Yoshinari Okamoto, Morimasa Yagisawa & Shinichi Kondo: Antibiotics, 1. General, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 9.6.2016
  6. ↑ Mirja-Liisa Aitio: Ovatko immunosuppression aiheuttamat munuaisongelmat torjuttavissa. Duodecim, 2000, 116. vsk, nro 5, s. 511-519. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)
  7. ↑ EP 48301:2-(Cyclopropane-carboxamido)-2-alkenoic acids, their esters and salts, and antibacterial compositions comprising the same and a thienamycin-type compound. Espacenet.com. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Guo-Qiang Lin,Qi-Dong You,Jie-Fei Cheng: Chiral Drugs, s. 47–48. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-1-118-07563-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)
  9. ↑ M. G. Vinogradov, L. N. Kalgorodova, G. V. Chel'tsova-Bebutova, L. S. Gorshkova, E. K. Starostin, G. I. Nikishin, A. V. Ignatenko & E. A. Shapiro: A new approach to the synthesis of cilastatin, an inhibitor of renal dipeptidase. Russian Chemical Bulletin, 1995, 44. vsk, nro 1, s. 167–171. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)