Sillimaniitti

Sillimaniitti
Tummia sillimaniittikiteitä vaaleammassa liuskeessa
Tummia sillimaniittikiteitä vaaleammassa liuskeessa
Luokka Silikaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Al2SiO5
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri yleensä väritön, myös valkea, harmaa, keltainen, ruskea, vihreä tai sininen
Asu massamainen, kuituinen tai pylväsmäinen
Kidejärjestelmä rombinen
Lohkeavuus etevä
Murros rosoinen
Kovuus Mohsin asteikolla 6½–7½
Ominaispaino 3.23–3.27
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet kaksiakselinen (+)
Kiilto lasi-, silkkiäis- tai rasvakiilto
Kahtaistaitto 0,016
Viiru väritön
Läpinäkyvyys läpinäkyvä tai läpikuultava
Lähteet

Aiheesta muualla

Sillimaniitti Commonsissa

Sillimaniitti (Al2(SiO5)) on silikaattimineraali. Se on yksi alumiinisilikaatin luonnossa esiintyvistä polymorfeista, samoin kuin andalusiitti ja kyaniitti: toisin sanoen näillä kolmella mineraalilla on sama kemiallinen koostumus, mutta eri kiderakenteet. Sillimaniitti on nimetty vuosina 1779–1864 eläneen Benjamin Sillimanin mukaan, joka toimi Yalen yliopiston kemian ja geologian professorina.

Fyysiset ominaisuudet

Sillimaniitti kuuluu rombiseen kidejärjestelmään. Väriltään se on usein väritön, valkea tai harmaa, mutta se voi olla myös keltainen, ruskea, vihreä tai sininen. Sen kiteet ovat pitkiä ja poikkileikkaukseltaan miltei neliön muotoisia. Sillimaniitin asu on yleensä massamainen tai kuituinen. Kuituisesta sillimaniitista käytetään nimitystä fibroliitti.

Esiintyminen

Alumiinisilikaatin faasidiagrammi. Diagrammin mukaisesti sillimaniitti on alumiiniisilikaatin vakaa kiteytymismuoto korkeassa lämpötilassa.

Sillimaniitti on alumiinisilikaatin vakain polymorfi korkeammissa lämpötiloissa, kun taas matalammissa lämpötiloissa alumiinisilikaatti kiteytyy paineesta riippuen joko andalusiitiksi tai kyaniitiksi. Sillimaniittia esiintyykin näin ollen korkean lämpötilan metamorfisissa kivissä, kuten hornfelsissa ja savikivestä metamorfoituneissa kiilleliuskeissa, -gneisseissä ja granuliiteissa. Joskus sillimaniittia esiintyy myös suurempina kiteinä pegmatiiteissa.

Käyttö

Sillimaniittia voidaan käyttää posliinin ja tulenkestävien materiaalien valmistukseen.

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Anthony, John W., Bideaux, Richard A., Bladh, Kenneth W. & Nichols, Monte C.: Sillimanite (PDF) Handbook of Mineralogy. 2005. Chantilly, Yhdysvallat: Mineralogical Society of America. Viitattu 6.8.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 Hytönen, Kai: Suomen mineraalit, s. 283–284. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, 1999. ISBN 951-690-745-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. 1 2 Sillimanite www.mindat.org. Viitattu 6.8.2026. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Wenk, Hans-Rudolf ja Bulakh, Andrey: Minerals: Their Constitution and Origin, s. 408. Cambridge: Cambridge University Press, 2016. ISBN 978-1-107-51404-1 (englanniksi)
  5. 1 2 Piispanen, Risto & Tuisku, Pekka: Mineralogian perusteet: Verkko-Oppikirja (Tieto on osiossa II. 5. 7. 1. 3. Sillimaniitti) cc.oulu.fi. elokuu 2005. Oulu. Viitattu 6.8.2026.