
Simolan pommitus tapahtui jatkosodan aikana 19.–20. kesäkuuta 1944 Lappeessa, nykyisessä Lappeenrannassa, kun Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat kolmeen otteeseen Lappeen Simolan rautatieasemaa ja Etu-Simolan pysäkkiä. Pommitukset liittyvät Neuvostoliiton kesäkuussa Kannaksella aloittamaan suurhyökkäykseen ja niillä pyrittiin estämään rautatieliikenne suomalaisten selustassa. Pommituksessa kuoli ainakin 142 ihmistä, heistä noin puolet oli siviilejä ja loput sotilaita, virkailijoita ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. Haavoittuneita oli ainakin 150.
Pommitus tapahtui kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen pommitus oli maanantai-iltana 19. kesäkuuta noin kello 20 aikaan, toinen pommitus tapahtui tiistaina 20. kesäkuuta kello 7 jälkeen aamulla ja kolmas pommitus tiistai-iltana noin kello 20. Ensimmäinen pommitus oli tuhoisin – siinä kuoli 101 ihmistä. Paikallisen kaupan kellariin osunut pommi surmasi kerralla yli 40 ihmistä.
Pommituksessa paloi 15 taloa ja 23 taloa vaurioitui. Simolan ja Etu-Simolan ratapihoilla tuhoutui tai vaurioitui raiteita ja vaihteita ja lisäksi 2 veturia ja 63 vaunua tuhoutui tai vaurioitui. Rautatieliikenne saatiin kuitenkin pian jatkumaan.
Simolan pommituksen jäljet näkyvät yhä Simolan aseman vanhan veturien vesitornin tiiliseinissä. Torni on säilytetty pommituksen uhrien muistomerkkinä.
Simolan pommituksesta vaiettiin mediassa, myös yhtä tuhoisa Elisenvaaran pommitus joutui sensuroiduksi. Jälkimmäisestä TV1 esitti huhtikuussa 2006 Erkki Rahkolan toimittaman Ykkösdokumentin Vaiettu murhenäytelmä. Päämaja oli kieltänyt mediaa kertomasta ilmapommituksista ja niiden uhreista.