| Siniara | |
|---|---|
Nuorehko lintu: nokassa on valkoinen raita |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Alaheimo: | Arinae |
| Suku: | Cyanopsitta Bonaparte, 1854 |
| Laji: | spixii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cyanopsitta spixii |
|
| Katso myös | |
Siniara (Cyanopsitta spixii) on papukaijojen heimoon kuuluvan sukunsa Cyanopsitta ainoa edustaja. Sitä on kutsuttu joskus myös nimellä Spizin ara.
Se julistettiin luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 2019, mutta viimeisimmät suojeluyritykset ovat tuoneet hyvin pienen parven takaisin vuonna 2022.

Siniara kasvaa vartaloltaan 55–57 cm pitkäksi ja sen pyrstö on 26–38 cm pitkä. Sillä on vaaleansininen pää, siniset vatsa ja selkä, tummansiniset siivet ja pyrstö. Siipien ja pyrstön alaosat ovat mustat. Nokka on aikuisella yksilöllä kokonaan musta, nuorempana siinä on valkoinen juova ja jalat ovat samoin mustat (vaaleanharmaat nuorilla). Nuorten yksilöiden silmät ovat tummat, mutta muuttuvat valkoisiksi linnun varttuessa.
Siniarat elävät luonnossa noin 20–30-vuotiaiksi ja vankeudessa 20–40-vuotiaiksi. Viimeinen tunnettu luonnonvarainen yksilö oli ainakin 20 vuotta vanha kadotessaan. Kaksi tarhattuna elävää siniarayksilöä on kuoriutunut vuonna 1976, joten ne ovat vanhimmat rekisteröidyt lajinsa edustajat.
Siniaraa tavattiin vain pienellä alueella Brasiliassa, koska sen pesiminen oli ilmeisesti riippuvaista Tabebuia aurea -puusta. Alue käsitti Pernambucon ja Bahian osavaltiot.lähde? Sitä ei ole tavattu enää vuoden 2000 jälkeen. IUCN muutti siniaran uhanalaisuusluokituksen äärimmäisen uhanalaisesta luonnosta hävinneeksi vuonna 2019.
Tarhattuna elää noin 120 yksilöä. 78 niistä osallistuu kansainväliseen lisääntymisohjelmaan, jota johtaa the Institute Chico Mendes of Biodiversity Conservation (ICMBio), the Natural Heritage Branch of the Brazilian Government. Tarhattuna elävien yksilöiden sijainnit marraskuussa 2007:
| Laitos | Koiraita | Naaraita | Ei tietoa | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| Al Wabra Wildlife Preservation (AWWP), Qatar, Persianlahti, Lähi-itä. | 21 | 29 | 0 | 50 |
| Association for the Conservation of Threatened Parrots (ACTP), Berliini, Saksa. | 7 | 5 | 2 | 14 |
| Loro Parque Fundación (LPF), Teneriffa, Kanariansaaret, Espanja. | 1 | 5 | 0 | 6 |
| Lymington Foundation (LF) São Paulo, Brasilia. | 3 | 2 | 0 | 5 |
| São Paulon eläintarha (SPZ), São Paulo, Brasilia. | 2 | 1 | 0 | 3 |
| Yhteensä | 34 | 42 | 2 | 78 |
Viimeisen kolmen vuoden aikana Al Wabra Wildlife Preservationissa on syntynyt 16 siniaraa, Loro Parquessa neljä ja ACTP:ssa kaksi. Kaikki AWWP:ssa syntyneet poikaset on kasvattanut henkilökunta, koska sitä on pidetty turvallisempana tapana kuin sitä, että lintupariskunta olisi kasvattanut ne itse. Kun tarhattuna elävää lintukantaa pidetään tarpeeksi vahvana, lisääntyville pareille annetaan mahdollisuus itse kasvattaa joitakin poikasiaan.
Kaikki syntyneet poikaset rengastetaan ja ensimmäisen terveystarkastuksen yhteydessä ne merkitään mikrosirulla.
Vuonna 2022 siniarojen palautus uudelleen luontoon tuli huipennukseensa, kun vankeudessa kasvatettuja siniaroja vapautettiin Caatingan alueelle Brasiliassa. Luonnossa ne ovat onnistuneet myös lisääntymään. Syyskuussa 2025 projektia varjostaa epävarmuus: luonnossa tavatuilla siniaroilla on tavattu höyhenmätää aiheuttavaa sirkovirusta. Brasilian valtiolla ja projektia hallinnoivalla ACTP:llä on eriäviä näkemyksiä, mistä virus on tullut ja miten siihen pitäisi suhtautua. Brasilian valtio pitää virusta uhkana luonnonvaraisille papukaijalajeille ja antaa ymmärtää, että virus on tullut siniarojen mukana Euroopasta. ACTP taas kertoo, että virus on lähempänä Brasilian luonnonvaraisissa hyasinttiaroissa tavattua kantaa, kuin eurooppalaista viruskantaa, ja kokee että lintujen oma immuunijärjestelmä vaatii aikaa jotta se voi taistella virusta vastaan onnistuneesti.
Siniara on riippuvainen Tabebuia caraiba -puumetsistä, sillä se tarvitsee caraiba-puuta pesiäkseen.
Blue Sky Studios -animaatiostudion vuonna 2011 ilmestyneen elokuvan Rio pääosassa on kaksi siniaraa, Blu ja Jewel. Elokuvassa nämä kaksi yksilöä ovat lajinsa viimeiset. Elokuva sijoituu Brasilian Rio de Janeiroon.