Rodun kotimaassa Isossa-Britanniassa pentuja on rekisteröity vain muutamia kymmeniä vuosittain. Rotu on Ison-Britannian kenneljärjestön Royal Kennel Clubin haavoittuvaisten koirarotujen listalla, johtuen pienistä rekisteröintimääristä ja laskevasta suosiosta. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi skyenterrierin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö
Ulkonäöltään skye on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen, ja sillä on yleensä pystyt, pitkäkarvaiset korvat. Sen turkki on pitkäkarvainen, melko suora ja melko karkea. Skyenterrierin yleisimmät värit ovat musta, kermanvärinen ja harmaa, mutta muitakin sävyjä tavataan.
Skyenterrierin pää
Luonne ja käyttäytyminen
Skyenterrierit ovat päänsääntöisesti seura- ja perhekoiria. Kuitenkin skyenterrieri on säilyttänyt ainakin osittain metsästysterrierin vaistot: sen luonteessa on vielä jäljellä kovuutta ja sähäkkyyttä. Skyenterrierit ovat itsenäisiä, itsepäisiä ja oman arvonsa tuntevia, kuten terriereille on tavallista.
Skyenterrieri voi usein vaikuttaa uusille ihmisille hitaasti lämpiävältä. Se on ensisijaisesti oman perheensä koira ja suhtautuu ylenpalttisen ystävällisesti vain tuttuihin ihmisiin.
Skyenterrierit ovat aina valmiita toimintaan mutta toisaalta tyytyvät vähäisempäänkin liikuntaan eivätkä vaadi tuntikausien lenkkeilyä pysyäkseen tyytyväisinä.
Alkuperä ja nykytilanne
Tavanomaisia pystykorvaisia skyenterrierejä, sekä harvinaisempi luppakorvainen
Skyenterrieri on kotoisin Skotlannin luoteisrannikolla sijaitsevalta Skyen saarelta. Ensimmäiset maininnat skyenterrierin tapaisista koirista ovat 1500-luvulta. Skyenterriereiden esi-isiä käytettiin muun muassa kettujen ja mäyrien häätämiseen louhikoista ja kallioisesta maastosta. Koiran piti olla rakenteeltaan pitkä, matalajalkainen ja voimakasraajainen, jotta se olisi tehokas luolakoira. Sen piti olla rohkea, itsenäinen ja sitkeä ollakseen valmiina seuraamaan saaliseläintä luolien sokkeloihin.
Ensimmäinen koiranäyttely, johon terrierit saivat osallistua, järjestettiin Birminghamissa vuonna 1860 ja jo heti seuraavana vuonna skyenterrierit saivat oman luokkansa näyttelyissä. Ensimmäisen rotumääritelmän julkaisi the Skye Terrier Club of Scotland, joka perustettiin vuonna 1890.
Rodun kanta maailmanlaajuisesti on hyvin suppea. Koko maailmassa syntyy alle 300 skyenterrierin pentua vuosittain.
Terveys
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Skyenterrierin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, kyynärnivelen inkongruenssi, selkäongelmat, allergiat ja atopia.
Skyenterrieri on matalaraajainen koirarotu, mikä voi altistaa käyrille eturaajoille sekä kyynärnivelen inkongruenssille. Käyräjalkaisuus sekä kyynärnivelen inkongruenssi taas voi altistaa koiran iän myötä nivelongelmille, esimerkiksi nivelrikolle.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy jopa noin 48%:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja skyenterrierejä. Merkittävällä osalla patellaluksaation aste on kuitenkin vain lievä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Skyenterrierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja kyynärkuvauslausunto.
Skyenterrieri on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä röntgenkuvista. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa skyenterriereistä on homotsygootteja tai heterotsygootteja eli kantavat kahta tai yhtä kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Skotlanti, 
Iso-Britannia
