Stabat Mater Sanat ja suomennoksia
Stabat mater dolorosa iuxta Crucem lacrimosa, dum pendebat Filius. Cuius animam gementem, contristatam et dolentem pertransivit gladius. O quam tristis et afflicta fuit illa benedicta, mater Unigeniti! Quae maerebat et dolebat, pia Mater, dum videbat nati poenas inclyti. Quis est homo qui non fleret, matrem Christi si videret in tanto supplicio? Quis non posset contristari Christi Matrem contemplari dolentem cum Filio? Pro peccatis suae gentis vidit Iesum in tormentis, et flagellis subditum. Vidit suum dulcem Natum moriendo desolatum, dum emisit spiritum. Eia, Mater, fons amoris me sentire vim doloris fac, ut tecum lugeam. Fac, ut ardeat cor meum in amando Christum Deum
ut sibi complaceam. Sancta Mater, istud agas, crucifixi fige plagas cordi meo valide. Tui Nati vulnerati, tam dignati pro me pati, poenas mecum divide. Fac me tecum pie flere, crucifixo condolere, donec ego vixero. Iuxta Crucem tecum stare, et me tibi sociare in planctu desidero. Virgo virginum praeclara, mihi iam non sis amara, fac me tecum plangere. Fac, ut portem Christi mortem, passionis fac consortem, et plagas recolere. Fac me plagis vulnerari, fac me Cruce inebriari, et cruore Filii. Flammis ne urar succensus, per te, Virgo, sim defensus in die iudicii. Christe, cum sit hinc exire, da per Matrem me venire ad palmam victoriae. Quando corpus morietur, fac, ut animae donetur paradisi gloria. Amen.
Murehella haikealla
seisoi Äiti ristin alla,
johon Poika naulitaan.
Sydän sykki surkiasti,
syyneleitä katkerasti
silmä vuosi tulvanaan. Voi sen tuskaa verratointa
vaivattaissa viatointa
ainokaista poikaansa!
Voipa määrää huokausten,
kuin hän seisoi rinnatusten
ristin kanssa rakkaansa! Ken ei itkun pisaroita
vuodattane katkeroita
tätä huolta nähdessään!
Kumpa äitin neidellisen
poika hurskas, taivaallinen
käytetähän kärsimään! Jesust’ äiti pilkattavan
näki, ynnä kiusattavan
synnin tähden maailman;
kuuli hänen ristin alla
riutuenkin siunaamalla
kiusaajansa kostavan. Voi sit’ äitin kärsimystä!
Hänen kanssans’ yhdistystä
minun pitävi etsiä;
palavalla sydämellä
kyyneleillä kylvetellä
Herran ruumista pyhää. Poveheni, äiti, paina
haavat vuotamahan aina,
joita vuosi poikasi,
vuosi ruoskin suomittaissa
sekä ristinnaulittaissa
tähden suurten syntini! Häntä tahdon katsastella,
hartahasti huokaella
päivieni päätteesen.
Kyyneltesi kumppaliksi
ja surusi toveriksi
jään mä ristin juurehen. Mua ellys erottako,
luotasi pois luovuttako,
pyhä, puhdas impyinen!
Veisata valitusvirttä
tahdon, ja syleillä hirttä,
joll’ on poikas’ ainoinen. Mua hänen haavoissansa
hautele, ja vaivallansa
poies päästä synnistä,
häntä kuulemaan kehoita,
taivahan taloon osoita
viimeisenä päivänä! Ristinsä tukeni olkoon,
kuolostansa mulle tulkoon
turva vahva Tuonelaan,
että Luoja armahtaisi,
sielu kurja onnen saisi
käydessäni kuolemaan! Aamen. – Suomentanut A. Oksanen (1852).
Stabat materin tekstin ovat säveltäneet useat säveltäjät, mm:
Suomalaisia säveltäjiä
