| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Sten Stensen | |||
| Maa: | |||
| Miesten pikaluistelu | |||
| Innsbruck 1976 | 5 000 metriä | ||
| Innsbruck 1976 | 10 000 metriä | ||
| Sapporo 1972 | 5 000 metriä | ||
| Sapporo 1972 | 10 000 metriä | ||
| MM-kilpailut | |||
| Inzell 1974 | yhteispisteet | ||
| Deventer 1973 | yhteispisteet | ||
| Heerenveen 1976 | yhteispisteet | ||
| Heerenveen 1977 | yhteispisteet | ||
| EM-kilpailut | |||
| Heerenveen 1975 | yhteispisteet | ||
| Oslo 1976 | yhteispisteet | ||
| Oslo 1978 | yhteispisteet | ||
Sten Stensen (s. 18. joulukuuta 1947 Drammen) on norjalainen pikaluistelun maailmanmestari ja olympiavoittaja, joka kuului maansa edustusjoukkueeseen vuosina 1969–1978.
Stensen saavutti Sapporon olympialaisissa 1972 pronssimitalin 5 000:lla ja 10 000 metrillä. Seuraavana vuonna hän saavutti yleisluistelun MM-kilpailuissa hopeaa. Vuonna 1974 hän voitti Inzellin MM-kilpailuissa kultaa ja sijoittui EM-kilpailuissa kuudenneksi. Vuonna 1975 hän voitti EM-kultaa mutta jäi MM-kilpailuissa neljänneksi.
Innsbruckin olympialaisissa 1976 Stensen voitti kultaa 5 000 metrillä ja saavutti hollantilaisen Piet Kleinen takana hopeaa 10 000 metrillä. Samana vuonna hän oli sekä EM- että MM-kilpailuissa hopealla; edellisissä häntä parempi oli maanmies Kay Arne Stenshjemmet ja jälkimmäisissä Piet Kleine. Samana vuonna Stensen luisteli kahdesti 10 000 metrillä maailmanennätyksen: tammikuussa hän luisteli Oslossa ajan 14.50,31 ja maaliskuussa Medeossa hän otti ennätyksen Piet Kleinelta takaisin ajalla 14.38,08. Vuonna 1977 Stensen saavutti vielä MM-pronssia ja EM-hopeaa. Kaikkiaan Stensen saavutti urallaan 11 arvokisamitalia ja neljä olympiamitalia. Vuoden 1976 menestysten perusteella hänet valittiin vuoden parhaaksi luistelijaksi maailmassa, josta hän sai tunnustuksena Oscar Mathisen -palkinnon.
Uransa aikana hän kuului Norjan legendaariseen pikaluistelukvartettiin yhdessä Jan Egil Storholtin, Kay Arne Stenshjemmetin ja Amund Sjøbrendin kanssa. Aikalaiset kutsuivat heitä Norjassa alkukirjaimen mukaan nimellä "Fire S" eli "Neljä ässää".
Urheilu-uran päätyttyä keväällä 1978 hän toimi Norjan radiolle lajiasiantuntijana lähes 20 vuoden ajan.
Stensen valitsi nuorena jo sotilasuran ja yleni aina everstiksi jäätyään 60-vuotiaana eläkkeelle. Sen jälkeen hän työskenteli vielä puolustusvoimain rakennushankkeiden johtotehtävissä. Viimeiset vuodet hän on ollut aktiivi vapaa-ajanpurjehtija. Hän palasi Norjaan kesällä 2019 kierrettyään vaimonsa kanssa moottoripurjeveneellään maailmaa peräti viisi vuotta.
|
1924: Clas Thunberg | 1928: Ivar Ballangrud | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Reidar Liaklev | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Boris Šilkov | 1960: Viktor Kositškin | 1964: Knut Johannesen | 1968: Fred Anton Maier | 1972: Ard Schenk | 1976: Sten Stensen | 1980: Eric Heiden | 1984: Tomas Gustafson | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Geir Karlstad | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Chad Hedrick | 2010: Sven Kramer | 2014: Sven Kramer | 2018: Sven Kramer | 2022: Nils van der Poel | 2026: Sander Eitrem |