Stephen F. Cohen

Stephen F. Cohen (1938 – 18. syyskuuta 2020) oli yhdysvaltalainen Venäjän historian ja politiikan tutkija.

Elämä ja ura

Cohen varttui Kentuckyssa ja vieraili Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran vuonna 1959. Robert C. Tucker opetti häntä Indianan yliopistossa, josta hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatin ja maisterin oppiarvoilla. Cohen väitteli filosofian tohtoriksi Columbian yliopistosta. Vuonna 1968 hän liittyi Princetonin yliopiston henkilökuntaan, jossa hän opetti ensin Neuvostoliiton politiikkaa, sitten vuoteen 1998 saakka Venäjän politiikkaa. Jäätyään emeritusprofessoriksi Princetonin yliopistosta Cohen siirtyi New Yorkin yliopistoon, jossa hän työskenteli vuoteen 2011 saakka.

Cohen julkaisi vuonna 1973 Nikolai Buharinin elämäkertateoksen Bukharin and the Bolshevik Revolution: A Political Biography, 1888–1938, jolla hän vakiinnutti akateemisen maineensa. Vuonna 1985 häneltä ilmestyi teos Rethinking the Soviet Experience: Politics and History since 1917. Hänen muita kirjojaan olivat Soviet Fates and Lost Alternatives: From Stalinism to the New Cold War, The Victims Return: Survivors of the Gulag after Stalin ja War with Russia? From Putin and Ukraine to Trump and Russiagate. Cohen oli pitkäaikainen liennytyksen kannattaja ja voimakas Yhdysvaltain ulkopolitiikan kriitikko.

Näkemykset

Cohenin mukaan Mihail Gorbatšovin aikana käytiin Venäjän ensimmäiset huomattavan vapaat vaalit, mutta vaalit alkoivat muuttua jatkuvasti epäreilummiksi Boris Jeltsinin aikana. Demokratisoitumista vaikeuttivat hänen mukaansa Neuvostoliiton lakkauttaminen ilman kansanäänestystä sekä Neuvostoliiton luonnonvarojen ja muiden merkittävien omaisuuserien päätyminen oligarkkien käsiin. Cohen ei pitänyt Vladimir Putinia autokraattina, mutta piti tätä autoritaarisena johtajana, joka kuitenkin oli riippuvainen poliittisesta luokasta.

Cohen sai näkyvyyttä kommentaattorina The Nationissa ja CBS:llä. Hänestä tuli kiistelty hahmo 2010-luvulla kannanotoillaan Krimin miehitykseen, Putiniin ja Donald Trumpiin. The Chronicle of Higher Education kutsui Cohenia vuonna 2017 Yhdysvaltain kiistellyimmäksi Venäjän asiantuntijaksi. Cohen muun muassa vastusti käsitystä Ukrainan sodasta puhtaasti Putinin johtaman Venäjän aggressiosta johtuvana. Hän syytti sodasta suurilta osin Yhdysvaltain 1990-luvun politiikkaa. Cohenin mukaan Yhdysvallat torjui yhteistyösuhteiden kehittämisen Venäjän kanssa Neuvostoliiton kaaduttua. Hän vaati vuonna 2008 Naton laajenemisen pysäyttämistä, Venäjän suvereniteetin ja intressien tunnustamista sekä ydinaseiden vähentämistä osina hyvänä pitämäänsä Venäjän-politiikkaa. Cohenin mukaan sodat Georgiassa ja Ukrainassa johtuivat Nato-pyrkimyksistä. Hän katsoi uuden kylmän sodan käynnistyneen ja piti Putinin “virheellistä demonisointia“ sitä eskaloivana. Cohen myönsi Putinin mahdollisesti tehneen Venäjästä entistä epädemokraattisemman, mutta näki Jeltsinin olleen vastuussa epädemokraattisen kehityksen alkamisesta. Hän piti Putiniin kohdistuneita syytöksiä Anna Politkovskajan, Aleksandr Litvinenkon ja Boris Nemtsovin murhista perusteettomina.

The New Republicissa Cohenia syytettiin toimimisesta Putinin puolestapuhujana. Quincy Institute for Responsible Statecraftin mukaan Cohen ei kuitenkaan sympatisoinut Putinia vaan arvosteli Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa kylmän sodan jälkeisen historian ymmärryksen pohjalta. John Mearsheimerin mukaan hän oli ollut oikeassa varoittaessaan Naton laajenemisesta. Association for Slavic, East European, and Eurasian Studies kieltäytyi Cohenin ja hänen vaimonsa tarjouksesta rahoittaa väitöskirjatutkimusta Venäjän historiasta, mutta julkisen kritiikin seurauksena seura muutti mieltään, ja Cohen–Tucker Fellowship Program perustettiin vuonna 2015.

Yksityiselämä

Cohenin toinen vaimo oli toimittaja Katrina vanden Heuvel. Cohen oli Mihail Gorbatšovin läheinen ystävä.

Lähteet