Suleiman II

Suleiman II (osmaniturkiksi: سليمان ثانى Süleymān-i ṣānī, Süleyman) ; (15. huhtikuuta 1642 Topkapin palatsi, Konstantinopoli – 22. kesäkuuta 1691 Edirne) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1687–1691.

Huolimatta lyhyestä hallintokaudestaan ​​ja 36 vuotta kestäneestä kotiarestistaan ​​ennen tuloaan velipuolensa Mehmed IV:n seuraajaksi, Suleiman II:n onnistui vahvistaa Osmanien valtakuntaa sisäisten uudistusten ja alueiden takaisinvaltaamisen avulla.

Suku

Hänen vanhempansa olivat sulttaani Ibrahim I ja serbialaisperäinen Saliha Dilaşub Sultan. Hän oli edellisen sulttaanin Mehmed IV:n nuorempi velipuoli, ja vietti lähes koko nuoruutensa vuodesta 1651 lähtien kotiarestissa eli kafesissä Topkapın palatsissa haaremista eristetyssä, ylellisessä kruununprinssin huoneistossa Konstantinopolissa.

Sulttaani

Kun Mehmed IV oli syrjäytetty, valtuuskunta lähestyi Suleimania pyytääkseen tätä sulttaaniksi. Suleiman pelkäsi murhayritystä, mutta uskaltautui kruunattavaksi. Samoin kuin edellisellä hallituskaudella, käytännön valta pysyi suurvisiirien käsissä. Suleimanin merkittävin hallintotoimi oli Köprülü Fazıl Mustafa paššan nimittäminen suurvisiiriksi.

Suleimanin valtaistuimelle nostanut ja hänen veljensä syrjäyttänyt sotilaskapina jatkui väkivaltaisena hänen hallituskautensa alkuvaiheessa, ja Osmanien valtakunta kärsi sarjan sotilaallisia tappioita Balkanilla Suuren Turkin sodan aikana kuten toisen Mohácsin taistelun häviön elokuussa 1687. Vuonna 1689 valtaan nousi kuitenkin Köprülü-sukuun kuuluva mies – suku oli aiemmin samalla vuosisadalla tuottanut Turkille kaksi merkittävää visiiriä eli ministeriä. Suurvisiiri Fazıl Mustafa pašša palautti järjestyksen, ajoi itävaltalaiset joukot pois Bulgariasta ja Transylvaniasta sekä valtasi takaisin Belgradin ja Nišin vuonna 1690. Hän kaatui Slankamenin taistelussa elokuussa 1691. Suleiman antoi Fazıl Mustafa paššalle vapaat kädet hallinnossa ja onnistui toteuttamaan uudistuksia, joilla kevennettiin verotaakkaa ja parannettiin kristittyjen alamaisten asemaa.

Suleiman II lähti armeijan johdossa matkaan kesäkuun alussa 1691 osallistuakseen Unkarin sotaretkeen. Hänen terveytensä heikkeni nopeasti. Hän vaipui koomaan ja hänet tuotiin Edirneen 8.–9. kesäkuuta, jossa hän kuoli 49-vuotiana 22. kesäkuuta 1691. Hänet haudattiin Istanbuliin Süleymanin moskeijassa sijaitsevaan Suleiman I Suuren hautamausoleumiin. Koska hänellä ei ollut miespuolisia jälkeläisiä, seuraajaksi sulttaanina tuli hänen nuorempi velipuolensa Ahmed II.

Vaimot

Suleiman II korotti kuusi tunnettua jalkavaimoa kuninkaallisen puolison asemaan ja antoi heille "kadin"-arvonimen (osmaninturk. قادین); kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun nimitystä käytettiin nimenomaan arvonimenä eikä vain asemaa kuvaavana terminä. Suleiman antoi vaimoilleen koruja ja arvokkaita esineitä, jotka olivat aiemmin kuuluneet Muazzez Sultanille (k. 1687), yhdelle hänen isänsä Haseki Sultan -arvoisista puolisoista. Nämä lahjat otettiin takaisin, kun Muazzezin poika, velipuoli Ahmed II seurasi Suleiman II:ta valtaistuimelle.

Suleiman II:n tunnetut puolisot olivat:

• Hatice Kadın, "baş kadin" eli ensimmäinen kuninkaallinen puoliso.
• Behzad Kadın, sai rintakorun ja timanttisormuksen, jotka olivat kuuluneet Muazzez Sultanille.
• Süğlün Kadın, sai helmikorvakorut, timanttikorvakorut sekä 83 helmellä koristellun riipuksen, jotka olivat kuuluneet Muazzez Sultanille.
• Şehsuvar Kadın, sai helmin koristellun sormienpesumaljan ja korvakorut, jotka olivat kuuluneet Muazzez Sultanille.
• Zeyneb Kadın, sai koruja lahjaksi vuonna 1691.
• İvaz Kadın, sai koruja lahjaksi vuonna 1691.

Kuudesta puolisosta ​​huolimatta Suleiman II jäi lapsettomaksi. Ei tiedetä, johtuiko tämä hedelmättömyydestä, seksuaalisen kiinnostuksen puutteesta vai heikosta terveydentilasta, joka pakotti hänet vuodepotilaaksi hänen lyhyen hallituskautensa jälkimmäisen puoliskon ajaksi.

Lähteet