| Sumbankakadu | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kakadut Cacatuidae |
| Suku: | Töyhtökakadut Cacatua |
| Laji: | citrinocristata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cacatua citrinocristata |
|
| Katso myös | |
Sumbankakadu (Cacatua citrinocristata) on keskikokoinen valkoinen kakadu.
Se laskettiin aiemmin celebesinkakadun alalajiksi, ja sai suomenkielisen virallisen nimen vuonna 2026, kun BirdLife Suomi siirtyi käyttämään Avilistiä lajiluettelonsa lähteenä. Lajia on kutsuttu myös nimellä oranssitöyhtökakadu ja sitruunatöyhtökakadu viittauksena sen tieteelliseen tai englanninkieliseen nimeen (Cacatua citrinocristata, Citron-crested Cockatoo).
Laji muistuttaa ulkonäöltään celebesinkakadua, mutta erottavana tekijänä on töyhdön ja poskilaikun väri: ne ovat sumbankakadulla selkeästi oranssinsävyiset verrattuna celebesinkakadun keltaisen sävyihin. Suurimmaksi osaksi lintu on valkoinen, siipien ja pyrstön sisäpintoja koristaa hento keltainen sävy. Nokka on tummanharmaa, liki musta, jalat harmaat.
Laji on noin 33 cm pitkä nokasta lyhyehkön pyrstön kärkeen ja painaa aikuisena noin 380 grammaa.
Lajilla ei ole alalajeja.
Sumbankakadu elää nimensä mukaan villinä vain Sumban saarella Indonesiassa.
Kannan koko on noin 800-1,320 yksilöä ja laji on taantumaan päin. Lajin uhkia ovat lemmikiksi pyydystäminen ja metsien harventuminen. Aiemmin lajia tavattiin eri puolilla saarta, ja sitä pidettiin jopa maataloustuholaisena. Lajia tavataan metsäalueilla ja viljelyksillä merenpinnan tasolta aina 500 metrin korkeuteen saakka.
Luonnossa sumbankakadu syö siemeniä, marjoja, kukkia sekä lehtiä ja silmuja. Se kelpuuttaa ravinnokseen myös viljellyn maissin sekä viljelyhedelmät, kuten banaanit, mangot, papaijat, viikunat ja guavat.
Laji liikkuu yleensä pareittain tai pienissä ryhmissä, mutta runsassatoisiin hedelmäpuihin voi kertyä suurempiakin parvia. Ryhmät kokoontuvat hämärän tultua yhteisille yöpymispaikoilleen.
Laji munii 2–3 soikeaa munaa, joiden koko on noin 41 × 27 mm. Pesimäaika on syyskuusta toukokuuhun. Laji pesii puunkoloissa, kuten rungon ja oksan halkeamassa sekä muiden eläinten kaivertamissa koloissa, usein pystyyn kuolleissa tai lahoavissa puissa.

Sumbankakadu ei ole kovin yleinen lemmikkinä, mutta sitä tavataan myös Suomessa.
Hoidoltaan ja vaatimuksiltaan se muistuttaa muita lemmikkilintuja; voidakseen hyvin se tarvitsee muun muassa lajitoverin tai samaan sukuun kuuluvan lintutoverin seuraa, paljon tilaa, lajityypillisen ruokavalion, runsaasti erilaisia virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Isojen kakadujen ominaispiirteitä lemmikkinä ovat niiden kova ääni, aktiivisuus, älykkyys ja loputon tuhovimma. Linnut tarvitsevat paljon aktiviteetteja, sallittua tuhottavaa (kuten puuleluja ja oksia) sekä omistajan, joka on valmis sietämään niiden kaikki lintumaiset puolet. Kakadut eivät ole tunnettuja puhuja- tai matkijalajeja. Sumbankakadu on lemmikkinä pitkäikäinen, todistettu ikäennätys vankeudessa on 49,7 vuotta.
Sumbankakadu kuuluu CITES I/A -liitteeseen , jonka vuoksi kaikessa siihen liittyvässä kaupankäynnissä myös Suomen sisällä linnulle vaaditaan alkuperätodistus, tunnistemerkintä (siru tai umpirengas) sekä Suomen ympäristökeskuksen myöntämä EU-lupanumero. Ilman näitä myös celebesinkakadujen pesittäminen eli poikasten tuottaminen, myyminen ja kaupallinen esilläpito on kiellettyä.