Pyhä Sylvester Gozzolini (1177 Osimo, Marche, Italia – 26. marraskuuta 1267 Monte Fano, Fabriano, Italia) oli italialainen aatelinen, apotti ja pyhimys. Hän opiskeli lakia Bolognassa ja Paduassa mutta vastoin isänsä tahtoa vaihtoi opinnot teologiaan. Sylvester Gozzolinista tuli kanoni Italian Osimossa ja hän menestyi niin hyvin että paikallinen piispa tuli kateelliseksi hänelle. Täytettyään 50 vuotta hän vetäytyi erakoksi 30 mailin päähän Osimosta ja eli siellä köyhyydessä ja epämukavuudessa kunnes sai paremman erakkomajan. Hän sai ilmestyksen pyhästä Benedictus Nursialaisesta vuonna 1231 ja perusti benediktiiniläisyhteisön Italian Monte Fanolle seuraten pyhän Benedictuksen luostarisääntöä. Paavi Innocentius IV hyväksyi vuonna 1247 Sylvester Gozzolinin yhteisön eli sylvestriinit tai siniset benediktiinit. Hän perusti 25 luostaria Italiassa ja kuoli 90-vuotiaana. Sylvester eli seuraavien 14 paavien hallintokausien aikana: Aleksanteri III (1159–1181), Lucius III (1181–1185), Urbanus III (1185–1187), Gregorius VIII (1187), Klemens III (1187–1191), Celestinus III (1191–1198), Innocentius III (1198–1216), Honorius III (1216–1227), Gregorius IX (1227–1241), Celestinus IV (1241), Innocentius IV (1243–1254), Aleksanteri IV (1254–1261), Urbanus IV (1261–1264) ja Klemens IV (1265–1268). Paavi Klemens IV julisti hänet autuaaksi 1260-luvulla ja paavi Klemens VIII julisti hänet pyhimykseksi 1598. Hänen juhlapäiväänsä vietetään 26. marraskuuta.
Sylvester Gozzolinia on muistettu roomalaiskatolisessa messussa seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:
»Clementíssime Deus, qui sanctum Silvéstrum Abbátem, sǽculi huius vanitátem in apérto túmulo pie meditántem, ad erémum vocáre et præcláris vitæ méritis decoráre dignátus es: te súpplices exorámus; ut, eius exémplo terréna despiciéntes, tui consórtio perfruámur ætérno.»
