Tuumorinekroositekijä alfa

Tuumorinekroositekijä alfan kristallografinen rakenne

Tuumorinekroositekijä alfa (TNF-alfa) on tulehdusreaktion syntyyn vaikuttava välittäjäaine eli sytokiini. TNF-alfa on pääasiassa makrofagien erittämä proteiini, joka osallistuu tulehdusreaktion lisäksi monenlaisiin biologisiin prosesseihin, kuten solunjakautumiseen, solujen erilaistumiseen, apoptoosiin, rasva-aineiden metaboliaan ja verihyytymän muodostukseen. Sillä on havaittu olevan osuutta mm. autoimmuunisairauksissa, insuliiniresistenssissa ja syövässä. TNF-alfan vasta-aine on infliksimabi. Tuumorinekroositekijä alfan vanha nimitys on kakektiini.

Toimintamekanismi

TNF-alfa sekä sen solukalvon läpäisevä TNF-alfareseptori ovat kolmesta osasta kohdistuvia eli trimeerisiä proteiineja. TNF-alfan sitoutuminen solukalvon pinnalla olevaan TNF-alfareseptoriin johtaa reseptorin soluliman puoleisten osien asennon muuttumiseen. Tällöin soluliman puoleiset osat voivat aktivoida erilaisia viestimekanismeja, jotka johtavat edelleen seriini/treoniinikinaasien aktivoitumiseen. Aktivoituneet seriini/treosiinikinaasit fosforyloivat IκB-kinaasin (IKK), jolloin se aktivoituu. Fosforyloitu IκB-kinaasi liittää IκB-proteiinin kahteen seriinitähteeseen fosfaattia. Tämä fosforylaatio johtaa ubikitiinin liittämiseen IκB-proteiiniin. Proteasomit tunnistavat ubikitinoidun IκB:n ja hajottavat sen. Tällöin IκB:n solulimaan sitoma NFκB-proteiini vapautuu sen otteesta ja kulkeutuu tumaan. Tumassa NFκB yhdessä muiden proteiinien kanssa lisää kohdegeeniensä luentaa eli transkriptiota.

Käyttö diagnostiikassa

Tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksia tutkimalla voidaan arvioida, onko potilaalla koko elimistön laajuinen eli systeeminen tulehdus (engl. "systemic inflammatory response syndrome", SIRS) ja kuinka voimakas tulehdus on. SIRS:n voi aiheuttaa verenmyrkytys, laaja-alainen fyysinen trauma tai palovamma, autoimmuunitauti tai sydämen iskemia- reperfuusiotapahtuma, jossa verenkierto palaa hapenpuutteesta kärsineeseen kudokseen. Tulehdusvälittäjäainemäärityksiä voidaan käyttää apuna myös epäiltäessä kryptogeenisen eli tuntemattoman syyn aiheuttaman infektion laukaisemaa SIRS:iä.

Hyvin korkeita TNF-alfa-pitoisuuksia on todettu esim. meningokokki-bakteerien aiheuttamassa verenmyrkytyksessä. Veren TNF-alfa-taso kuitenkin vaihtelee nopeasti johtuen TNF-alfa:n lyhyestä puoliintumisajasta plasmassa (alle 5 min). Tämän vuoksi varmempi määritys saadaan selvittämällä pitoisuus useamman kerran.

Yksinkertaistettu malli tuumorinekroositekijöiden signaalitiestä

Lähteet

  1. 1 2 Yrjö Konttinen, Heikki Valleala, Visa Honkanen, Jyrki Törnwall, Eve-Kai Tensing, Timo Sorsa ja Dan Nordström: Tuumorinekroositekijämodulaattorit nivelreuman hoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1999, 115. vsk, nro 18, s. 1969–1976. duo91011 (99181969) Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.5.2012.lähde tarkemmin?
  2. 1 2 3 Tuumorinekroositekijä, alfa, seerumista. Huslab-liikelaitos, 2013. Viitattu 24.12.2013
  3. ↑ TNF tumor necrosis factor. National Centre for Biotechnology Information, 2013. Viitattu 24.12.2013 (englanniksi)
  4. ↑ Infliksimabi, seerumista (Arkistoitu – Internet Archive). HUSLAB-liikelaitos, 2012. Viitattu 24.12.2013
  5. ↑ Alberts, Bruce et al. Molecular Biology of the Cell. (5. painos) Garland Science, 2008, s. 953-954. ISBN 978-0-8153-4105-5 (englanniksi)
  6. ↑ Kryptogeeninen :: Terveyskirjasto (Arkistoitu – Internet Archive). Kustannus Oy Duodecim, 2013. Viitattu 24.12.2013
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.