Takaovi (engl. backdoor) tai takaportti on tietotekniikassa rakenne, joka mahdollistaa luvattoman pääsyn tietokoneeseen tietoverkon välityksellä. Nimityksensä se on saanut tietoturvan kannalta olennaisen todennuksen kiertämisestä. Takaovi voi olla piilotettu komento tai itsenäinen ohjelma.
Takaporttia hyökkäykseensä hyödyntävä krakkeri joko yrittää löytää jo olemassa olevan takaoven, tai pyrkii muodostamaan uuden haavoittuvuuden. Esimerkkiskenaariossa krakkeri voi käyttää troijalaiseksi kutsuttua haittaohjelmaa, jolloin hän luo uuden takaoven sovellusohjelmallan. Palvelinten kohdalla tämä tapahtuu usein niiden paikkaamattomien tietoturva-aukkojen kautta. Silloin koneelle asentuu käyttäjän tietämättä ohjelma, jonka tehtävä on kuunnella ennalta määriteltyä kommunikaatioporttia. Krakkeri skannaa verkkoja löytääkseen niistä helpon kohteen. Havaittuaan mielekkään koneen, johon haittaohjelma on asentunut, hän yrittää ottaa palvelimen haltuunsa takaportin mahdollistamalla etäyhteydellä.
Useat madot sisältävät takaoven, jolla niiden toimintaa voi tarvittaessa hallita.
Myös valtioilla on olemassa poliittisia intressejä, jotka hyötyvät takaovien käytöstä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on vuodesta 1994 ollut voimassa laki, joka vaatii maassa toimivien internet-palveluntarjoajien mahdollistavan salaamattomien puheluiden ja viestien kuuntelun ja tallentamisen. Lakia on sittemmin hyväksikäyttänyt vakoilussaan ainakin Kiina. Tämä on esimerkki takaoven hyödyntämisestä osana kybersodankäyntiä, jossa tavoitteena on vieraan valtion kansalaisten vakoilu. Koska kyseinen laki ei koske salattuja yhteyksiä, sen vaikutukset nykyaikana ovat marginaaliset, joskin on arveltu sen hidastaneen puhelinverkon kautta tapahtuvan kommunikaation suojaamista. Joissakin yksilön- ja sanavapautta rajoittavissa maissa saatetaan käyttää myös omiin kansalaisiin suuntautuvan massavalvonnan mahdollistamiseksi takaovia, muun muassa journalistien paljastamiseksi.
Ken Thompson esitteli vuonna 1984 luennossaan ja myöhemmin artikkelissaan Reflections on Trusting Trust itseään toistavan ohjelman, joka asentuisi ohjelmointikielen kääntäjään. Ohjelma aktivoituisi tunnistamalla login-ohjelmaan syötetyn salasanan, jolloin troijalainen lisää takaoven lähdekoodiin. Koska takaovi on vain hetkellisesti lähdekoodissa, sitä ei voi löytää ohjelman lähdekoodia auditoimalla.
Ennen Thompsonin luentoa vastaava esimerkki on dokumentoitu Yhdysvaltain ilmavoimien raportissa.
Joissakin tapauksissa eri tahot ovat ujuttaneet myös suoraan salausmekanismeihin takaportteja.
Toukokuussa 2026 internetissä lempinimeä Nightmare-Eclipse käyttävä tietoturvatutkija ja hakkeri julkaisi GitHub-alustalla Yellowkey-nimisen BitLocker-haavoittuvuuden. Haavoittuvuuden erityispiirteet, kuten vahvan ja luotetun salausjärjestelmän täydellinen kumoaminen, BitLockerin dokumentaation puute, sekä väitetty Microsoftin välinpitämättömyys ovat nostaneet huolta takaportin mahdollisuudesta. BitLocker on tosin jo aiemmin nähty puutteellisena, sillä se lähettää käytetyt salausavaimet Microsoftille ja mahdollistaa näin salauksen purkamisen, riippumatta käyttäjän toimista. Microsoftin on myös uutisoitu luovuttaneen salausavaimia Yhdysvaltojen poliisille.