| Oseltamiviiri | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| Etyyli-(3R,4R,5S)-4-asetamido-5-amino-3-pentan-3-yylioksisyklohekseeni-1-karboksylaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J05 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C16H28N2O4 |
| Moolimassa | 312,4 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 75 % |
| Metabolia | hepaattinen, GS4071 |
| Puoliintumisaika | 6–10 tuntia |
| Ekskreetio | renaalinen (GS4071) |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
B1 (Australia), C (Yhdysvallat) |
| Reseptiluokitus |
Prescription Only (S4) (AU)POM (UK) |
| Antotapa | oraalinen |
Oseltamiviiri on viruksen aiheuttaman influenssan hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitettu lääke, jonka on alun perin kehittänyt lääkeyhtiö Gilead Sciences ja jota markkinoi Roche kauppanimellä Tamiflu. Oseltamiviiri kuuluu tsanamiviirin (Relenza) ohella niin sanottuihin neuraminidaasientsyymin estäjiin. Muita influenssan hoitoon käytettäviä viruslääkkeitä ovat peramiviiri (Rapivab) sekä uudempi baloksaviiri (Xofluza), joka vaikuttaa eri mekanismilla estämällä viruspolymeraasin toimintaa.
Oseltamiviiria annostellaan kapseleina tai liuoksena suun kautta. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto on hyväksynyt sen influenssan hoitoon yli kahden viikon ikäisille potilaille sekä ehkäisyyn yli vuoden ikäisille. Oseltamiviiri on suositeltu hoitomuoto raskauden aikana.
British Medical Journalissa vuonna 2009 julkaistun meta-analyysin mukaan Tamiflun teho kausi-influenssassa oli tutkituilla muuten terveillä aikuisilla vaatimaton. Lääke saattoi lyhentää taudin oireiden kestoa, mutta todisteita siitä, että lääke vähentäisi vaarallisten jälkitautien kuten keuhkokuumeen riskiä ei tuolloin löydetty. Tarkastelussa eivät olleet mukana eräät lääkkeen valmistajan Rochen rahoittamat tutkimukset, jotka eivät täyttäneet Cochranen asettamia kriteerejä, koska tutkijat eivät saaneet lähdeaineistoa käyttöönsä.
Tuoreemmissa tutkimuksissa tulokset ovat vaihdelleet. Maailman terveysjärjestön vuonna 2024 tilaaman meta-analyysin mukaan oseltamiviiri lyhensi oireiden kestoa vain noin 0,3–0,7 päivällä verrattuna lumelääkkeeseen tai tavanomaiseen hoitoon. Toisaalta kanadalaisessa seurantatutkimuksessa oseltamiviirin todettiin vähentävän 30 päivän kuolleisuutta iäkkäillä sairaalapotilailla, ja hyöty säilyi myös myöhään aloitetussa hoidossa. WHO:n meta-analyysin tulkinta on kiistanalainen, sillä se käyttää eri kriteerejä kliiniselle merkittävyydelle kuin korkean tulotason maat.
Yhdysvaltain tautikeskus suosittelee edelleen viruslääkkeiden käyttöä erityisesti riskiryhmiin kuuluville potilaille, ja hoito tulisi aloittaa mahdollisimman varhain, mieluiten 48 tunnin kuluessa oireiden alkamisesta.
Baloksaviiri (Xofluza) on vuonna 2018 hyväksytty uudempi influenssalääke, jonka etuna on kerta-annos oseltamiviirin viiden päivän hoitojakson sijaan. Kliinisissä tutkimuksissa baloksaviiri on osoittautunut erityisen tehokkaaksi influenssa B -virusta vastaan, jossa se lyhensi oireiden kestoa merkittävästi enemmän kuin oseltamiviiri. Lapsilla baloksaviiri lyhensi kuumeen kestoa nopeammin, mutta kokonaisoireiden kestossa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa.
Baloksaviirin käytöstä raskaana oleville, immuunipuutteisille tai vakavasti sairaille potilaille ei ole riittävästi tutkimustietoa, joten oseltamiviiri säilyy näissä tilanteissa ensisijaisena hoitona.
Influenssavirusten herkkyys oseltamiviirille vaihtelee. Vuosina 2007–2009 kiersi maailmanlaajuisesti H1N1-viruskantoja, jotka olivat lähes täysin resistenttejä oseltamiviirille H275Y-mutaation vuoksi. Nämä kannat kuitenkin syrjäytyivät vuoden 2009 pandemiaviruksen (A(H1N1)pdm09) myötä.
Nykyään yli 99 prosenttia kiertävistä influenssaviruksista on herkkiä neuraminidaasi-inhibiittoreille. Toukokuusta 2023 lähtien on kuitenkin havaittu uusi mutaatioyhdistelmä (I223V + S247N), joka laskee oseltamiviiriherkkyyttä noin 13-kertaisesti. Nämä virukset ovat kuitenkin yhä herkkiä muille lääkkeille, kuten baloksaviirille. Kataloniassa kesällä 2025 S247N-mutaation osuus nousi ajoittain jopa 20–100 prosenttiin viikoittaisista näytteistä.
Resistenssiä voi kehittyä myös hoidon aikana, erityisesti pienillä lapsilla ja immuunipuutteisilla potilailla. Yhdysvaltain tautikeskus seuraa jatkuvasti kiertävien virusten lääkeherkkyyttä.