Tarhakohokki
| Tarhakohokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Kohokit Silene |
| Laji: | armeria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Silene armeria |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tarhakohokki (Silene armeria) on punakukkainen kohokkikasvi. Lajia viljellään myös koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
Yksivuotinen tarhakohokki kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kasvi on pysty, kalju, sinivihreä ja yläosastaan tahmea. Aluslehdet ovat suikeita, varsilehdet ovat yli 1 cm:n levyisiä, puikeita ja sepiviä. Kukinto on monikukkainen ja huiskilomainen. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on kalju, noin 7 mm leveä ja siinä on noin 10 matalaa suonta. Terälehdet ovat lanttokärkisiä sekä väriltään ruusunpunaisia tai harvoin valkoisia. Suomessa tarhakohokki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.
Levinneisyys
Tarhakohokki on alun perin kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta, mutta on monin paikoin Euroopassa levinnyt puutarhoista luontoon. Suomessa tarhakohokkia tavataan harvinaisena viljelykarkulaisena eripuolilla Suomea Kemin korkeudelle saakka.
Elinympäristö
Luonnossa tarhakohokki viihtyy kallioilla, tienvarsilla ja joutomailla.
Käyttö
Tarhakohokkia viljellään toisinaan puutarhakasvina.
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).