Telluuridioksidi

Telluuridioksidi
Tunnisteet
CAS-numero	7446-07-3
PubChem CID	62638
Ominaisuudet
Molekyylikaava	TeO2
Moolimassa	159,6
Ulkomuoto	Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine
Sulamispiste	732,6 °C
Kiehumispiste	1 245 °C
Tiheys	5,67 g/cm3
Liukoisuus veteen	Ei liukene veteen
	Infobox OK

Telluuridioksidi (TeO₂) on telluurin oksideihin kuuluva epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa akusto-optisissa sovellutuksissa. Luonnossa telluuridioksidia esiintyy telluriittimineraalissa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa telluuridioksidi on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdisteellä on kaksi kiderakenteeltaan erilaista muotoa, α- ja β-muodot. Näistä α-muoto on rakenteeltaan kerrosmainen ja β-muodon kiderakenne on samanlainen rutiilin kanssa. Telluuridioksidi on veteen liukenematon, mutta liukenee sekä happo- että emäsliuoksiin. Se on siis amfoteerinen aine. Happoliuoksissa muodostuu Te⁴⁺-ioneja ja emäsliuoksissa telluriitti-ioneja (TeO₃^-). Sulana yhdiste on väriltään punaista.

Valmistus ja käyttö

Telluuridioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla telluuria tai telluurihapoketta happivirrassa. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on liuottaa telluuria typpihappoon ja laimentaa muodostuva liuos vedellä. Tällöin telluuridioksidi saostuu liuoksesta. Yhdiste voidaan puhdistaa liuottamalla emäksiseen liuokseen ja tekemällä liuos hieman happamaksi rikkihapolla, jolloin telluuridioksidi saostuu uudelleen.

Telluuridioksidin yksittäiskiteitä käytetään akusto-optisissa sovelluksissa. Siitä voidaan myös valmistaa orgaanisia telluuriyhdisteitä.

Lähteet

1 2 3 4 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 136. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
1 2 3 4 5 Guy Knockaert: Tellurium and Tellurium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 8.5.2016
1 2 3 4 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
1 2 James E. Hoffmann, Michael G. King, C. Carapella, J. E. Oldfield & R. D. Putnam: Tellurium and Tellurium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 8.5.2016
↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 592. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.5.2016. (englanniksi)
↑ Peter Atkins, Tina Overton, Jonathan Rourke, Mark Weller, Fraser Armstrong: Shriver and Atkins' Inorganic Chemistry, s. 411. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0199236176 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.5.2016. (englanniksi)

[karamaki-1] 1 2 3 4 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 136. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3

[ullmann-2] 1 2 3 4 5 Guy Knockaert: Tellurium and Tellurium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 8.5.2016

[concise-3] 1 2 3 4 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[kirk-othmer-4] 1 2 James E. Hoffmann, Michael G. King, C. Carapella, J. E. Oldfield & R. D. Putnam: Tellurium and Tellurium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 8.5.2016

[inorganic-5] Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 592. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.5.2016. (englanniksi)

[atkins-6] Peter Atkins, Tina Overton, Jonathan Rourke, Mark Weller, Fraser Armstrong: Shriver and Atkins' Inorganic Chemistry, s. 411. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0199236176 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.5.2016. (englanniksi)