Telttakokous
| Osa artikkelisarjaa |
| Evankelikalismi |
|---|
 |
.jpg)
Telttakokous on laajamittainen kristillinen herätyskokous, joka pidetään väliaikaisen telttarakenteen alla. Telttakokoukset ovat tyypillisiä pääasiassa protestanttisessa perinteessä, erityisesti evankelisten ja helluntailaisten keskuudessa. Tapahtumaan kuuluu tyypillisesti saarnaamista, gospelmusiikkia, henkilökohtaisia todistuksia sekä kutsuja hengelliseen kääntymiseen.
Historia
1800-luvun uskonnolliset leirikokoukset, joissa korostuivat ulkoilmatilaisuudet, edellyttivät osallistujilta useiden päivien poissaoloa kotoa. Nämä metsissä pidetyt herätyskokoukset tulivat suosituiksi Amerikan rajaseuduilla ja vetivät väkeä läheltä ja kaukaa. Alueen järjestelyt vaativat avoimen tilan saarnaamista varten, erikseen osoitetun alueen ruoanlaittoa varten sekä paikan vaunujen pysäköimiseen ja telttojen pystyttämiseen yöpymistä varten. Jos alue soveltui tarkoitukseen, väkijoukot palasivat samaan paikkaan vuodesta toiseen, ja lopulta rakennettiin suuri tabernaakkeli majoittamaan yleisö saarnatilaisuuksien ajaksi. Metodistit kehittivät leirikokoukset ja leirialueet pitkälle viedyksi käytännöksi, ja vuosittainen kesäinen matka leirikokoukseen oli odotettu tapahtuma.
Tästä perinteestä vaikutteita saaneina jotkut kiertävät evankelistat ottivat teltan mukaansa ja pystyttivät sen sinne, missä päättivät järjestää kokouksia. Charles Finney pystytti valtavan teltan Oberlin Collegen kampukselle saavuttuaan sinne vuonna 1835. Varhaiset Oberlinin kampuksen herätyskokoukset pidettiin tässä teltassa, jonka huipulla liehui lippu tekstillä "Pyhyys Herralle". Teltat tarjosivat taloudellisen ja siirrettävän tavan majoittaa väkijoukot, jotka osallistuivat saarna- ja herätystilaisuuksiin. Innokas laulaminen, puulastuilla päällystetyt käytävät, jotka muodostivat "sahanpurupolun" alttarille, sekä tulinen saarnaaminen olivat telttakokousten tunnelmalle tunnusomaisia.
Vaikka telttakokoukset olivat erittäin suosittuja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, niitä käytettiin edelleen laajasti toisen maailmansodan jälkeen. Suuria telttakokouksia järjestivät saarnaajat, kuten Oral Roberts ja muut, joista joidenkin tiedettiin kerskuvan omistavansa suurimman teltan. 1900-luvun jälkipuoliskon näkyvin evankelista Billy Graham piti ensimmäisen laajasti julkisuutta saaneen kampanjansa (Los Angeles, 1949) teltassa. Television sähköisen viestimen kehittymisen ja televisioevankelistojen seuraajakuntien kasvun myötä useimmat menestyneet kiertävät herätyssaarnaajat ja evankelistat luopuivat teltasta ja siirtyivät käyttämään areenoita, auditorioita ja lähetysstudioita. Siitä huolimatta jotkut kiertävät herätyssaarnaajat, erityisesti etelässä, käyttävät telttoja edelleen satunnaisesti.
Lähteet
- ↑ Melani McAlister: Protestant Preaching after the Age of Graham Ohio State University. Viitattu 17.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Tom Cairns: Tent Revivals in the Free Church Evangelical Free Church of America. 30.5.2024. Viitattu 17.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 Johnson, J. E.: Tent Meetings Teoksessa Dictionary of Christianity in America, s. 1165. Inter Varsity Press, 1990. ISBN 0-8308-1776-X (englanniksi)