The Idiot on Iggy Popin ensimmäinen, 18. maaliskuuta 1977 RCA Records -yhtiön kautta julkaistu sooloalbumi. Albumin tuotti David Bowie. Iggy Popille albumi merkitsi selvää irtautumista The Stoogesinproto-punkista kohti hillitympää, kokeellisempaa musiikkia, jossa oli elektronisia sävyjä. Levyn synkällä musiikilla oli vaikutus goottirockin ja post-punkin kehitykseen. Albumin nimi on otettu Dostojevskin romaanista Idiootti, ja sen kansikuva on saanut vaikutteita ekspressionistimaalari Erich Heckelin teoksesta Roquariol (1917).
The Idiot -albumin äänitykset aloitettiin Ranskassa Château d’Hérouvillen studiossa Hérouvillessä, ja albumi viimeisteltiin myöhemmin Saksassa BerliininHansa-studioilla. The Idiot albumin tunnetuimpia kappaleita ovat ”Sister Midnight”, ”Nightclubbing” ja ”China Girl.”
Albumin äänitykset
David Bowie oli aiemmin miksannut Iggy & The Stooges -yhtyeen kolmannen albumin Raw Powerin. Hän tarjosi nyt Popille mahdollisuuden lähteä mukaan Bowien Station to Station -kiertueelle ja auttoi Iggy Popia saamaan uuden levysopimuksen RCA-levy-yhtiöltä. Ystävykset päättivät myös ryhtyä tekemään musiikkia yhdessä.
David Bowie vuonna 1976.
David Bowie oli alkanut kiinnostua eurooppalaisesta elektronisesta rockista. Hän otti vaikutteita yhtyeiltä, kuten Kraftwerk, Can ja Neu!, ja myönsi myöhemmin käyttäneensä Iggy Popia eräänlaisena musiikillisena koekaniinina. Bowie etsi uutta musiikillista suuntaa ja Iggy Popin albumi toimi sopivana alustana uusien ideoiden kokeiluun.
Station to Station -kiertueelta Bowie ja Pop saapuivat Ranskan, Château d’Hérouville -studioon kesäkuussa 1976 äänittämään Iggy Popin sooloalbumin pohjaraitoja. Studiossa Bowie tuli hyvin toimeen studion uuden omistajan, ranskalaisen Magma-yhtyeen entisen basistin Laurent Thibault’n kanssa ja pyysi häntä toimimaan The Idiotin äänittäjänä. Ensimmäisissä sessioissa rumpuja soitti äänittäjän ystävä Michel Santangeli, kunnes Bowie toi studioon oman rytmisektion, basisti George Murrayn ja rumpali Dennis Davisin. Bowie soitti itse levylle useita instrumentteja, esimerkiksi kitaraa, sähköpianoa, syntetisaattoria, saksofonia. Hän myös lauloi taustoja. Vaikka Bowie sävelsi suurimman osan albumin musiikista, Pop kirjoitti suurimman osan kappaleiden sanoituksista ja hän kehitti niihin myös laulumelodiat.
Kappaleiden sisältö
Kappale ”Dum Dum Boys” kertoo Iggy Popin johtamasta The Stooges -yhtyeestä ja sen hajoamisesta. Kappaleet kuten ”Funtime” ja ”Nightclubbing” kuvaavat puolestaan Bowien ja Iggy Popin ystävyyttä ja seikkailuja eurooppalaisissa yökerhoissa ja klubeissa. Kappale ”Baby” oli puolestaan saanut innoitusta kirjailija William S. Burroughsin teoksista.
Albumin huipentuma on massiivinen ja mahtipontinen , lähes kymmenminuuttinen teollinen äänimaisema, jossa Iggy Pop kuvailee kotiseutunsa Detroitin teollisuutta. Pop muisteli myöhemmin keskustelleensa Bowien kanssa siitä, kuinka hän ihaili amerikkalaisen teollisuuskulttuurin kauneutta, joka oli 1970-luvun talouden laman kourissa alkanut ”rapistua siellä, missä kasvoin”, Iggy Pop muisteli Joe Ambrosen kirjassa Gimme Danger: The Story Of Iggy Pop, ”Kuten ne kauniit savupiiput ja tehtaat… kokonaiset kaupungit, jotka oli omistettu tehtaille!” Iggy Popin kotikaupungin Detroitin talous oli romahtamassa ja sen pääelinkeino autoteollisuus irtisanoi ihmisiä. Kappale ”Mass Production” heijastelee tilannetta.
Viimeinen The Idiotille äänitetty kappale oli ”Nightclubbing”, jossa Bowie soitti melodian koskettimilla ja Iggy Pop käytti vanhaa rumpukonetta sen säestyksenä. Kun Pop ilmoitti olevansa tyytyväinen lopputulokseen, Bowie vastusti ja sanoi, että kappaleeseen tarvittaisiin oikeat rummut. Pop kuitenkin vaati pitämään rumpukoneen, koska koneen kylmä soundi loi hänen mukaan hypnoottista, uhkaavaa tunnelmaa. Hän muistelee, ”Bowie sanoi: ‘En voi julkaista kappaletta, jossa on tuollainen rumpuraita’, joten minä sanoin: ‘Sinä et voi, mutta minä voin’, ja hän tajusi sen. Niinpä teimme sen sillä, ja rumpukoneen rytmi on sittemmin samplattu moniin hyvin menestyneisiin hiphop-biiseihin.”
Berliini
Hauptstraße 155:n sisäänkäynti Berliinin Schönebergissä, jossa David Bowie ja Iggy Pop asuivat Berliinissä, kun he tekivät Iggy Popin albumeja The Idiot ja Lust For Life.
Kun albumin pohjaraidat oli saatu päätökseen, Bowie ja Pop matkustivat Berliiniin viimeistelemään levyn. He asettuivat Berliinin Schönebergissä osoitteessa Hauptstraße 155 sijaitsevaan kerrostaloon asumaan ja varasivat Hansa-studion käyttöönsä. Molemmat muusikot viihtyivät Berliinissä hyvin ja alkoivat pitää sitä uutena kotinaan. Länsi-Berliinin arki oli yksinkertaisempaa ja ympäristö vähemmän houkutteleva kuin Kalifornian loputtomat bileet. Bowie ja Pop yrittivät yhdessä raitistua ja lopettaa päihteiden käytön. Berliinissä he imivät vaikutteita paikallisesta musiikista ja kuvataiteesta. Berliinin hämärä, jakautuneen kaupungin ilmapiiri ja eurooppalainen avantgarde muodostivat hedelmällisen pohjan uudelle luovuudelle. Tämä jakso osoittautui yhdeksi Bowien luovimmista.
David Bowien ja Iggy Popin Berliinissä tekemät äänitykset loivat pohjaa sille, mitä myöhemmin alettiin kutsua new waveksi, eli uudeksi aalloksi, samaan aikaan kun punk-aalto oli vasta nousemassa. Koska David Bowien tuottaja Tony Visconti oli jo valittu tuottamaan Bowien seuraavaa soololevyä, Bowie pyysi häntä auttamaan myös Iggy Popin The Idiot -albumin äänityksissä ja lopullisessa miksauksessa. The Idiot -albumin äänitysten yhteydessä Iggy Pop lauloi taustoja myös David Bowien sooloalbumilla Low.
Albumin kansi
The Idiot -albumilla on mustavalkoinen kansi, jonka valokuva on saanut innoituksensa saksalaisen ekspressionistitaiteilijan ja Die Brücke -ryhmän jäsenen Erich Heckelin maalauksesta Roquairol (1917). Alun perin Iggy Pop ja David Bowie halusivat käyttää albumin kannessa Roquairol-maalausta, mutta he eivät saaneet sen käyttöön lupaa. Lopulta levyn kannen otti valokuvaaja Andrew Kent, ja valokuvassa Pop jäljittelee Roquairol-maalauksen hahmon asentoa ja poseerausta.
Albumin merkitys
The Idiot käytännössä herätti Iggy Popin uran uudelleen henkiin. Albumi nousi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan 75 parhaan joukkoon ja ylsi Iso-Britanniassa jopa Top 30:een, antaen Popille vauhtia julkaista myöhemmin samana vuonna kitaravetoisen ja aggressiivisen punk-albumin Lust For Lifen.
Kaikki kappaleet on sanoittanut ja säveltänyt Iggy Pop & David Bowie. Paitsi kappale ”Sister Midnight”, jonka sanat ja sävelelen kirjoitti Iggy Pop, David Bowie ja Carlos Alomar.
