| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 11. lokakuuta 1987 | ||
| Syntymäpaikka | Pori, Suomi | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 185 cm | ||
| Lempinimi | Furkka (Suomessa), Furu (Saksassa) | ||
| Junioriseurat | |||
| –2002 | ToVe | ||
| 2003 | Jazz | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2003 | Jazz | 4 | (0) |
| 2004 | MuSa | 21 | (17) |
| 2004 | → VG-62 (laina) | 0 | (0) |
| 2005–2011 | Inter | 95 | (40) |
| 2005–2007 | → VG-62 | 17 | (7) |
| 2012–2013 | Fortuna Düsseldorf | 9 | (0) |
| 2012 | → Fortuna Düsseldorf II | 7 | (0) |
| 2013 | → Hallescher FC (laina) | 16 | (8) |
| 2013–2016 | Hallescher FC | 87 | (27) |
| 2017–2021 | Inter | 121 | (43) |
| Yhteensä | 377 | (142) | |
| Maajoukkue | |||
| 2004 | Suomi U17 | 3 | (1) |
| 2008 | Suomi U21 | 2 | (0) |
| 2010–2013 | Suomi | 10 | (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 3. huhtikuuta 2023.
| |||
Timo Valtteri Furuholm (s. 11. lokakuuta 1987 Pori) on suomalainen uransa päättänyt jalkapalloilija ja nykyinen Vasemmistoliiton kansanedustaja.
Timo Furuholm on porilaisen Toejoen Veikkojen kasvatti. Vuonna 2003 hän edusti FC Jazzia ja Furuholm valittiin Suomen Palloliiton Satakunnan piirin parhaaksi poikajunioriksi. Samana vuonna hän debytoi Jazzin riveissä myös Veikkausliigassa, ollen 15-vuotiaana sarjan kaikkien aikojen nuorin pelaaja.
Keväällä 2004 Furuholm ja FC Jazz riitautuivat ja hän siirtyi toiseen porilaisseuraan Musan Salamaan, joka pelasi tuolloin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa. Kiistan taustalla oli erimielisyys sopimuksen pituudesta. Furuholm olisi ollut valmis pelaamaan talousvaikeuksista kärsineessä Jazzissa ilmaiseksi vuoden pituisella sopimuksella, mutta seura ei suostunut kuin kolmen vuoden mittaiseen juniorisopimukseen. Timo Furuholmin asioita hoiti hänen isänsä Tapio Furuholm, jonka mukaan Jazz halusi tehdä pitkän sopimuksen vain hyötyäkseen myöhemmin taloudellisesti Furuholmin mahdollisesti siirtyessä ulkomaille.
Kaudeksi 2005 Furuholm siirtyi Turkuun FC Interiin. Tosin jo syksyllä 2004 hän oli pelannut seuran reservijoukkue VG-62:n paidassa Ykkösen karsinnoissa. Muuttaessaan Turkuun 16-vuotias Furuholm asui ensin seuran puheenjohtajan, laivanvarustaja Stefan Håkansin kotona.
Interissä Furuholmin todellista läpimurtoa hidastivat useat loukkaantumiset. Kahden ensimmäisen kauden aikana hän pelasi Interissä yhteensä 12 ottelua ja teki vain yhden maalin.
Kaudella 2007 Furuholm esiintyi 14 liigaottelussa ja onnistui maalinteossa kahdesti. Liigakauden 2008 alussa hän teki neljä maalia, mutta loukkaantui jo neljännessä ottelussa FC Lahtea vastaan ja joutui polvilumpiovamman vuoksi pitkälle sairauslomalle.
Furuholm palasi pelikentille vasta 24. syyskuuta 2008 kauden viidenneksi viimeisessä ottelussa. Lopulta hänelle kertyi kauden aikana yhdeksän ottelua ja neljä maalia.
Vuonna 2009 Furuholm teki lopullisen läpimurtonsa pelaten liigassa 23 ottelua, joissa hän teki 11 maalia. Seuraava kausi meni jälleen piloille loukkaantumisten vuoksi ja Furuholm pääsi pelaamaan vain neljä ottelua.
Kauden 2011 hän pääsi lopulta pelaamaan ilman loukkaantumisia ja oli Veikkausliigan paras maalintekijä. Yhdeksässä ensimmäisessä ottelussa Furuholm teki kymmenen maalia ja voitti lopulta maalikuninkuuden 22 maalilla. Veikkausliiga palkitsi hänet vuoden 2011 liigapelaajana.
Tammikuussa 2012 Furuholm siirtyi FC Interistä Saksan 2. Bundesliigassa pelaavaan Fortuna Düsseldorfiin. Hän debytoi uudessa seurassaan helmikuussa ja pelasi kevään aikana yhteensä 9 liigaottelua tekemättä kuitenkaan yhtään maalia. Syksyllä Furuholm ei enää mahtunut pelaamaan Bundesliigaan nousseen Düsseldorfin edustusjoukkueessa, vaan hän esiintyi syksyn aikana seuran reservijoukkueessa maan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Regionalligassa.

Tammikuussa 2013 Furuholm vuokrattiin 3. Ligassa pelaavaan Hallescher FC:hen, jossa hän pelasi kevään aikana 16 ottelua tehden kahdeksan maalia. Takaisin 2. Bundesliigan pudonnut Fortuna Düsseldorf luopui Furuholmista elokuussa 2013 ja hän allekirjoitti kahden vuoden pituisen sopimuksen Hallescher FC:n kanssa.
Kaudella 2013–2014 Furuholm teki 12 maalia ja oli joukkueensa paras sekä koko liigan kahdeksanneksi paras maalintekijä. Hän teki 12 maalia myös kaudella 2014–2015 ollen jälleen joukkueensa paras maalintekijä. Koko sarjan maalintekijätilastossa Furuholm oli jaetulla 11. sijalla. Kauden jälkeen hän allekirjoitti uuden kaksivuotisen sopimuksen.
Hallescherissa pelatessaan Furuholm nousi seuran kannattajien suosikiksi, ollessaan maaleillaan ratkaisevassa asemassa sarjan häntäpäässä majailleen seuran sarjapaikkan säilyttämisessä keväällä 2013. Seuraavana kesänä seuran kannattajat keräsivät addressin, jossa seurajohtoa vaadittiin hankkimaan Furuholm Düsseldorfin luopuessa hänestä.
Furuholm palasi viiden Saksassa vietetyn kauden jälkeen FC Interiin kaudeksi 2017. Paluunsa yhteydessä hän kuvaili siirtoa Interiin "kotiinpaluuksi".
Furuholm päätti pelaajauransa Interissä kauden 2021 jälkeen. Hän pelasi Veikkausliigassa kaikkiaan 230 ottelua ja teki yhteensä 85 maalia, kaikki liigamaalinsa Interin paidassa.
Pelaajauransa jälkeen Furuholm on esiintynyt jalkapallon TV-ja studioasiantuntijatehtävissä. Vuodesta 2022 hän on toiminut entisen seuransa FC Interin juniorijaoston hallituksen varapuheenjohtajana.
Timo Furuholm on edustanut Suomea kaikkien ikäluokkien nuorisomaajoukkueissa. A-maajoukkueessa hän debytoi Etelä-Koreaa vastaan tammikuussa 2010 Málagassa pelatussa ystävyysottelussa.
Maajoukkueen avauskokoonpanossa Furuholm oli ensimmäistä kertaa toukokuussa 2012 Turkkia vastaan pelatussa ottelussa. Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa hän viimeisteli ottelussa Latviaa vastaan elokuussa 2011.
Furuholm asettui ensimmäistä kertaa ehdolle kuntavaaleissa 2021 Vasemmistoliiton listalta, ja hän nousi Turun kaupunginvaltuustoon 865 äänellä. Hän kertoi ehdokkuutensa yhteydessä haluavansa vaikuttaa muun muassa eriarvoistumiseen, rasismiin sekä hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Paikallisiksi vaaliteemoiksi hän nosti lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet, kävelyn ja pyöräilyn olosuhteet, joukkoliikenteen sekä rasismin vastaisen työn.
Vuoden 2022 aluevaaleissa hänet valittiin Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuustoon 1 085 äänellä.
Vuoden 2025 kuntavaaleissa Furuholm uusi valtuustopaikkansa Turussa 1 578 äänellä. Uuden valtuustokauden alkaessa hänet valittiin Turun kaupunginvaltuuston kolmanneksi varapuheenjohtajaksi. Hän jatkoi myos Varsinais-Suomen aluevaltuutettuna kaudella 2025-2029.
Furuholm asettui ehdolle vuoden vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Hän sai 3 997 ääntä ja tuli valituksi ensimmäiselle kaudelleen.
Eduskunnassa Furuholm on toiminut liikenne- ja viestintävaliokunnan varapuheenjohtajana sekä jäsenenä puolustusvaliokunnassa ja tiedusteluvalvontavaliokunnassa. Maaliskuussa 2026 Furuholm vaati yhdessä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Heikki Autton (kok.) kanssa varusmiesten päivärahojen tuntuvaa, jopa kaksinkertaista korottamista.
Kesällä 2024 Furuholm oli julkisuudessa esillä yhtenä mahdollisena Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaana Li Anderssonin siirryttyä Euroopan parlamenttiin. Furuholm ilmoitti elokuussa 2024 harkinneensa ehdokkuutta, mutta päättäneensä olla lähtemättä puheenjohtajakisaan ja keskittyvänsä kansanedustajan tehtävään.
Myöhemmin elokuussa 2024 Furuholm valittiin yksimielisesti vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Puheenjohtajaksi valittiin Aino-Kaisa Pekonen ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Laura Meriluoto.
Huhtikuussa 2026 Varsinais-Suomen Vasemmistoliitto nimesi Furuholmin ehdokkaakseen vuoden 2027 eduskuntavaaleihin.
Furuholm sijoittuu vaalikonevastausten perusteella vasemmistoon. Ylen vaalikoneessa Furuholm sijoittuu arvoasteikolla vahvasti vasemmalle ja liberaalille puolelle. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Furuholmin näkemykset ilmentävät liberaalivihreyttä (GAL). HS:n vaalikoneeseen Furuholmin antamissa näkemyksissä korostuu voimakkaimmin vasemmistolaiset ja liberaalivihreät mielipiteet.
Furuholm on perustellut vasemmistolaista maailmankuvaansa muun muassa Porin Pormestarinluodossa saamillaan lapsuudenkokemuksilla. Hän on kuvannut perhettään poliittisesti aktiiviseksi, mutta tehneensä omat poliittiset ratkaisunsa itsenäisesti. Furuholm on kertonut nähneensä lähipiirissään taloudellista eriarvoisuutta ja pitävänsä yhdenvertaista koulutusta keinona tasata lasten lähtökohtien eroja.
Furuholm on nostanut politiikassaan esille erityisesti koulutuksen, lasten ja nuorten aseman, pienituloisuuden ja eriarvoisuuden vähentämisen, mielenterveyspalvelut sekä ilmasto- ja ympäristökysymykset. Hän on ilmaissut kannattavansa muun muassa liikunnan lisäämistä kouluissa, kannabiksen käytön dekriminalisointia, muunsukupuolisuuden virallista tunnustamista sekä pakolaiskiintiön kasvattamista. Hän on lisäksi suhtautunut kriittisesti turkistarhaukseen ja luonnehtinut sitä eläinrääkkäykseksi. Kuntapolitiikassa hänen teemoihinsa ovat kuuluneet myös kestävät liikennemuodot ja lasten harrastusmahdollisuudet.
Furuhomin mielestä on liikunnan rahoituksessa keskeinen kysymys, nähdäänkö liikuntaan satsaaminen investointina vai kulueränä.
Furuholm on allekirjoitti Setan ehdokasitoumuksen eduskuntavaaleissa 2023, jossa hän on sitoutui tukemaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tavoitteita eduskuntatyössään, vastustamaan syrjintää ja vihapuhetta sekä edistämään näiden ryhmien osallistumista päätöksentekoon.
Furuholm on kahden lapsen isä. Furuholmin ja tämän ex-puolison aviero astui voimaan heinäkuussa 2024.
Furuholmin isä on toimittaja ja Vasemmistoliiton entinen kuntapoliitikko Tapio Furuholm, ja hänen setänsä Suomen Palloliiton entinen kehityspäällikkö Esa Furuholm. Molemmat ovat myös entisiä pääsarjatason jalkapalloilijoita.
Furuholm on kertonut pitäneensä Turkua kotikaupunkinaan muutettuaan sinne teini-ikäisenä. Furuholm kirjoitti pelaajauransa aikana ylioppilaaksi aikuislukiosta keväällä 2020 ja aloitti samana syksynä sosiaalitieteiden opinnot Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Furuholmin kumppani on Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja Minja Koskela. Furuholm ja Koskela vahvistivat seurustelusuhteensa julkisuudessa vuonna 2024. Suhde on sittemmin ollut julkinen, ja pari osallistui yhdessä muun muassa vuoden 2025 Linnan juhliin.
| Kausi | Seura | Sarja | O | M |
|---|---|---|---|---|
| 2003 | Jazz | Veikkausliiga | 4 | 0 |
| 2004 | MuSa | Kakkonen | 21 | 17 |
| VG-62 | Ykkönen | 0 | 0 | |
| 2005 | FC Inter | Veikkausliiga | 5 | 1 |
| VG-62 | Ykkönen | 4 | 2 | |
| 2006 | FC Inter | Veikkausliiga | 7 | 0 |
| VG-62 | Kakkonen | 7 | 2 | |
| 2007 | FC Inter | Veikkausliiga | 14 | 2 |
| VG-62 | Kakkonen | 6 | 3 | |
| 2008 | FC Inter | Veikkausliiga | 9 | 4 |
| 2009 | FC Inter | Veikkausliiga | 23 | 11 |
| 2010 | FC Inter | Veikkausliiga | 4 | 0 |
| 2011 | FC Inter | Veikkausliiga | 33 | 22 |
| 2011–2012 | Fortuna Düsseldorf | 2. Bundesliiga | 9 | 0 |
| Fortuna Düsseldorf II | Regionalliga | 1 | 0 | |
| 2012–2013 | Fortuna Düsseldorf | 2. Bundesliiga | 0 | 0 |
| Fortuna Düsseldorf II | Regionalliga | 6 | 0 | |
| Hallescher FC | 3. Liga | 16 | 8 | |
| 2013–2014 | Hallescher FC | 3. Liga | 32 | 12 |
| 2014–2015 | Hallescher FC | 3. Liga | 35 | 12 |
| 2017 | FC Inter | Veikkausliiga | 31 | 9 |
| 2018 | FC Inter | Veikkausliiga | 29 | 9 |
| 2019 | FC Inter | Veikkausliiga | 25 | 10 |
| 2020 | FC Inter | Veikkausliiga | 21 | 10 |
| 2021 | FC Inter | Veikkausliiga | 25 | 7 |
| Yhteensä | 367 | 141 | ||
1990: Tarkkio & Czakon • 1991: Tarkkio • 1992: Luiz Antônio & Lius • 1993: Sumiala • 1994: Dionísio • 1995: Popovitš • 1996: Luiz Antônio • 1997: Rafael • 1998: Hiukka • 1999: Popovitš • 2000: Kuqi • 2001: Roiha • 2002: Kottila • 2003: Puhakainen • 2004: Pohja • 2005: Mäkelä • 2006: Vuorinen • 2007: Rafael • 2008: Kokko & Myntti • 2009: Vuorinen • 2010: Mäkelä • 2011: Furuholm • 2012: Sirbiladze • 2013: Väyrynen • 2014: Emet & Solignac • 2015: Kokko • 2016: Riski • 2017: Kangaskolkka • 2018: Klauss • 2019: Valenčič • 2020: Riski • 2021: Källman & Tuco • 2022: Erwin • 2023: Radulović