Timo Koivusalo

Timo Koivusalo
Timo Koivusalo kesäkuussa 2009.
Timo Koivusalo kesäkuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt31. lokakuuta 1963 (ikä 63)
Nakkila
Ammatti elokuvaohjaaja
käsikirjoittaja
elokuvatuottaja
näyttelijä
muusikko
Ohjaaja
Palkinnot

Humanismin käsi (1997)

Elokuvataiteen Suomi-palkinto (2001)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Timo Johannes Koivusalo (s. 31. lokakuuta 1963 Pori) on suomalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja, näyttelijä, lauluntekijä sekä televisiojuontaja.

Koivusalo tuli tunnetuksi Tuttu Juttu Show -ohjelmasta sekä luomastaan Pekko Aikamiespoika -hahmosta. Hän näytteli Pekkoa televisiosarjassa ja viidessä vuosina 1993–1997 valmistuneessa elokuvassa. Koivusalo ohjasi neljä jälkimmäistä Pekko-elokuvaa; ensimmäisen ohjasi Sina Kujansuu.

Koivusalon myöhempiin ohjaustöihin kuuluvat muun muassa elokuvat Rentun ruusu, Sibelius, Täällä Pohjantähden alla sekä kolme Risto Räppääjä -elokuvaa.

Ura

Televisio ja musiikki

Koivusalo esiintyi Joel Hallikaisen kanssa laivojen viihdeohjelmissa ennen heidän televisiouraansa. Vuonna 1992 he alkoivat juontaa Yle TV2:n Tuttu Juttu Show'ta. Koivusalon kirjoittamasta ja Hallikaisen levyttämästä Kuurankukka-laulusta tuli samana vuonna hitti.

Hallikaisen jätettyä ohjelman Koivusalo jatkoi juontajana vaihtuvien työparien kanssa. Ylen ohjelma päättyi vuonna 2002. Koivusalo juonsi myös TV2:n visailua Leikin varjolla sekä vuosina 2009 ja 2011 esitettyä Suomen paras kuoro -kilpailua. Hän kuului Talent-ohjelman tuomaristoon vuonna 2007.

Tuttu Juttu Show palasi MTV3:lle vuonna 2019. Koivusalon juontajaparina oli Susanna Laine.

Pekko Aikamiespoika

Koivusalon esittämä Pekko Aikamiespoika nähtiin ensin televisiossa. Hahmon oma, Visa Mäkisen tuottama sarja Pekko Aikamiespoika – Tyräahon tyhjätasku esitettiin vuonna 1993. Samana vuonna sai ensi-iltansa ensimmäinen Pekko-elokuva, Pekko aikamiespojan poikamiesaika. Koivusalo näytteli siinä pääosan ja kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä Elina Tunturin kanssa. Elokuvan ohjasi Sina Kujansuu.

Koivusalo ohjasi seuraavat neljä elokuvaa: Pekko ja poika (1994), Pekko ja massahurmaaja (1995), Pekko ja muukalainen (1996) ja Pekko ja unissakävelijä (1997). Hän näytteli kaikissa Pekkoa ja osallistui niiden käsikirjoittamiseen. Pekko ja massahurmaajasta lähtien hän myös tuotti elokuvansa itse.

Elokuvaohjaajana

Pekko-elokuvien jälkeen Koivusalo siirtyi pääosin kameran taakse. Kulkuri ja joutsen (1999) käsittelee Reino Helismaan ja Tapio Rautavaaran yhteistyötä, Rentun ruusu (2001) Irwin Goodmania ja Sibelius (2003) Jean Sibeliusta. Kaksipäisen kotkan varjossa (2005) puolestaan sijoittuu Suomen sortokausiin.

Näiden elämäkerta- ja historiaelokuvien jälkeen Koivusalo teki Kaltevan tornin (2006), joka kertoo mielenterveysongelmista kärsivän miehen matkasta Italiaan nähdäkseen Pisan kaltevan tornin.

Koivusalo ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti Väinö Linnan romaanisarjaan perustuvat elokuvat Täällä Pohjantähden alla (2009) ja Täällä Pohjantähden alla II (2010). Niitä seurasivat musiikkinäytelmään perustuva Vuonna 85 (2013), kolme Risto Räppääjä -elokuvaa sekä laulaja Olavi Virrasta kertova elokuva (2018).

Koivusalon ohjaama Risto Räppääjä ja liukas Lennart sai vuonna 2014 Schlingelin kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvafestivaalin parhaan eurooppalaisen lastenelokuvan palkinnon.

Koivusalo ohjasi ja tuotti elokuvat Pelle Hermanni (2022) ja Pelle Hermanni ja hypnotisoija (2023). Hän käsikirjoitti ensimmäisen yhdessä Simo Ojasen kanssa ja jälkimmäisen yksin.

Koivusalo oli jonkin aikaa katsojamäärillä mitattuna menestynein suomalainen nykyohjaaja. Aleksi Mäkelä ohitti hänet maaliskuussa 2025.

Tausta ja kirjallinen tuotanto

Koivusalo vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Porin Lattomerellä. Hän on koulutukseltaan kokki ja mielisairaanhoitaja.

Koivusalo kirjoitti romaanin Pekko ja outolintu (1997) sekä omaelämäkerrallisen teoksen Koomikon kyyneleet (1996), jonka toimitti Reijo Korpeinen. Hän kirjoitti yhdessä Jani Lehtisen ja Mikko Peltolan kanssa teoksen Rysän päältä – siikahyvä ruokakirja (2005).

Koivusalo sai Pekko ja muukalainen -elokuvasta Viitasaaren elokuvaviikon Humanismin käsi -palkinnon vuonna 1997. Hänelle myönnettiin elokuvataiteen Suomi-palkinto vuonna 2001.

Filmografia

Elokuvat

Elokuvien tekijätiedot perustuvat Ylen filmografiaan sekä Suomen elokuvasäätiön tietoihin.

Televisio

Diskografia

Lähteet

  1. 1 2 3 Lindfors, Jukka: Timo Koivusalo on Pekko aikamiespoika Yle Elävä arkisto. 23.10.2006. Viitattu 29.9.2026.
  2. 1 2 Pekko Aikamiespoika vedenneitona Yle Elävä arkisto. Viitattu 29.9.2026.
  3. 1 2 Pekko aikamiespojan poikamiesaika Finna / Elonet. Viitattu 29.9.2026.
  4. 1 2 3 4 Timo Koivusalo Finna / Elonet. Viitattu 29.9.2026.
  5. 1 2 3 4 Lindfors, Jukka: Timo Koivusalo on Pekko aikamiespoika: Timo Koivusalon elokuvia Yle Elävä arkisto. Viitattu 29.9.2026.
  6. ↑ Suomen Paras Kuoro Finna / Elonet. Viitattu 29.9.2026.
  7. ↑ Ilmoittaudu Tuttu Juttu Show'n yleisöön! MTV Uutiset. 2019. Viitattu 29.9.2026.
  8. ↑ Pekko ja poika Finna / Elonet. Viitattu 29.9.2026.
  9. ↑ Kalteva torni Yle. 16.6.2015. Viitattu 29.9.2026.
  10. ↑ Risto Räppääjä ja Liukas Lennart paras eurooppalainen lastenelokuva Yle. 20.10.2014. Viitattu 29.9.2026.
  11. ↑ Artista Filmi Oy:n elokuvat Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 29.9.2026.
  12. ↑ Jutila, Niko: Aleksi Mäkelä ohitti Timo Koivusalon – jälleen menestynein nykyohjaajista Elokuvauutiset.fi. 12.3.2025. Viitattu 29.9.2026.
  13. ↑ Pekko ja outolintu Finna. Viitattu 29.9.2026.
  14. ↑ Koomikon kyyneleet Finna. Viitattu 29.9.2026.
  15. ↑ Rysän päältä: siikahyvä ruokakirja Finna. Viitattu 29.9.2026.
  16. ↑ Artista Filmi Oy Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 29.9.2026.
  17. ↑ Pirtua pirtua Finna / Elonet. Viitattu 29.9.2026.
  18. ↑ Aina on notkosta noustu Finna. Viitattu 29.9.2026.
  19. ↑ Koomikon kyyneleet Finna. Viitattu 29.9.2026.
  20. ↑ Kimpassa Finna. Viitattu 29.9.2026.

Aiheesta muualla