Juhana Vilhelm (J. W. ) Tuura (sukunimi vuoteen 1912 Thrulsson; 31. heinäkuuta 1885 Tampere – 2. maaliskuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija. Hän kirjoitti poliittisia pakinoita Uusi Suomi -lehteen nimimerkillä Timo.
Tuuran vanhemmat olivat isännöitsijä Anders Thrulsson ja Eva Wilhelmina Gröndahl. Hän pääsi ylioppilaaksi Porvoon yhteiskoulusta 1904 ja opiskeli jonkin aikaa Helsingin yliopistossa.
Tuura työskenteli toimitussihteerinä Helsingin Sanomissa 1910–1918 ja Uudessa Suomessa 1919–1920. Tuura oli sitten Savo-lehden päätoimittajna 1920–1922, Uuden Suomen toimittajna 1922–1924, ulkoasiainministeriön sanomalehtijaoston virkailijana 1925–1927 ja Iltalehden vakinaisena avustajana 1925–1930. Hän oli Kotimaisen työn liiton palveluksesa 1927–1930 ja Ajan Sanan toimittajana 1930–1932.
Tuura toimi vuodesta 1932 Uuden Suomen poliittisena pakinoitsijana nimimerkillä Timo mutta hän ei kuitenkaan kuulunut lehden vakinaisiin toimittajiin. Kiivaana antikommunistina tunnetulla Tuuralla oli myös luottamustehtäviä kokoomuspuolueen järjestöissä. Tuura jäi eläkkeelle Uudesta Suomesta elokuussa 1955 mutta hän avusti lehteä vielä satunnaisesti tämän jälkeenkin. Tuura kritisoi 1950-luvun pakinoissaan voimakkaasti pääministeri Urho Kekkosta ja syytti häntä kommunistikytköksistä sekä kokoomuksen diskriminoinnista.
J. W. Tuura oli naimisissa Kerttu Emilia Simolinin (sukunimi vuodesta 1906 alkaen Hirvelä; 1887–1919) kanssa vuosina 1909–1919. Heillä oli neljä lasta. Kääntäjänä toiminut Kerttu Tuura suomensi muun muassa Jack Londonin romaanit Klondyken kuningas (alk. Burning daylight) ja Onnen suosikki sekä Octave Feuillet'n kirjan Nuoren naisen päiväkirja. Tuura meni toisen kerran naimisiin 1921 Sanni Heleniuksen kanssa.
Omalla nimellä:
Nimimerkillä Timo Tuura:
