George Sand

George Sand
Nadarin valokuva 1864, George Sand
Henkilötiedot
Koko nimi	Amantine-Lucile-Aurore Dupin de Dudevant
Syntynyt	1. heinäkuuta 1804 Pariisi, Ranskan ensimmäinen keisarikunta
Kuollut	8. kesäkuuta 1876 (71 vuotta) Nohant-Vic, Châteauroux, Indre, Ranskan kolmas tasavalta
Kansalaisuus	Ranska
Ammatti	kirjailija, näytelmäkirjailija, kriitikko, poliitikko
Puoliso	Casimir Dudevant (naim. 1822; asumusero 1835)
Lapset	Maurice (s. 1823) Solange (s. 1828)
Kirjailija
Salanimi	George Sand
Äidinkieli	ranska
Tuotannon kieli	ranska
Aikakausi	1800-luku
Tyylilajit	proosa, draama, novelli
Aiheet	yhteiskunta, naisen emansipaatio, sosialismi, kristinusko
Kirjallinen suuntaus	realismi, feminismi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Amantine-Lucile-Aurore Dupin, paronitar Dudevant, kirjailijanimi George Sand (1. heinäkuuta 1804 Pariisi, Ranskan ensimmäinen keisarikunta – 8. kesäkuuta 1876 Nohant-Vic, lähellä Châteauroux’ta, Indre, Ranskan kolmas tasavalta) oli ranskalainen aatelinen, feministinen kirjailija, näytelmäkirjailija, kriitikko ja poliitikko.

Elämä ja ura

Amantine-Lucile-Aurore varttui isoäitinsä luona Berryn alueella Ranskassa. Vuonna 1822 hän avioitui paroni Casimir Dudevantin kanssa. He saivat kaksi lasta.^lähde?

Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Rose et Blanche (1831) yhteistyössä Jules Sandeaun kanssa – onkin sanottu, että hän otti kirjailijanimensä Sandeaulta. Vuonna 1835 paronitar Dudevant jätti aviomiehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.^lähde?

George Sand on tunnetuin 1800-luvun ranskalaisista naiskirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata teosta, mukaan lukien romaaneja, jotka käsittelivät esimerkiksi naisten asemaa, yhteiskunnallisia kysymyksiä ja kristinuskoa. Romaanien lisäksi Sand kirjoitti kirjallisuuskritiikkiä ja poliittisia tekstejä. Hän oli itsenäinen ja voimakas luonne, mutta samalla herkkätuntoinen ja lämminsydäminen, ja tunsi myötätuntoa sorrettuja ja köyhiä kohtaan.

Naisten oikeudet ovat esillä etenkin Sandin varhaisromaaneissa 1830-luvun alussa. Hänen romaaneitaan myytiin runsaasti. Ne ovat sentimentaalisia kuvauksia avioliitosta, intohimosta ja naisen oikeudesta omiin tunteisiinsa. Myöhemmissä romaaneissaan Sandin feministiset painotukset vähenivät, ja hän alkoi korostaa yleisinhimillisiä tekijöitä kuten kiinnostusta sosialismin ja kristinuskon aatteiden yhdistämiseen. Hän omaksui kuitenkin nämä aatteet vain pintapuolisesti ja liitti niihin utopistisia ja mystisiä piirteitä.

George Sandin näytelmät ovat sittemmin jääneet unohduksiin, vaikka niitä hänen elinaikanaan esitettiin runsaasti. Liäksi hän julkaisi artikkeleita, novelleja, julkisia kirjeitä ja omaelämäkerrallisen teoksen. Hänen teostensa puutteina nähdään ajatusten pintapuolisuus, henkilökuvauksen kaavamaisuus ja vuoropuhelujen teennäisyys. Maalaisromaaneissaan hän välttää nämä puutteet. Itse hän painotti, ettei pyrkinyt näkyvän todellisuuden kuvaamiseen vaan totuuden ihanteen etsimiseen.

Paronitar Dudevand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin. Sandilla oli suhde kirjailija Alfred de Musset’n (1833–1835), säveltäjä Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös säveltäjä Franz Lisztin kanssa. Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi.^lähde?

Amantine-Lucile-Aurore Dupin, paronitar Dudevant kuoli 71-vuotiaana Nohantin kylässä lähellä Châteauroux’ta 8. kesäkuuta 1876, ja hänet haudattiin sukukartanonsa maille lähelle kotiaan. Vuonna 2004 ehdotettiin hänen jäännöstensä siirtämistä Pariisin Panthéoniin.^lähde?

Asteroidi 10733 Georgesand on nimetty hänen mukaansa.

Teokset (valikoima)

• Sand, George: Correspondence, Textes réunis, classés et annotés par Georges Lubin, Tome 1 (1812–1831), Tome 2 (1832 – Juin 1835), Tome 3 (Juillet 1835 – Avril 1837), Paris 1964, 1966, 1967. Kirjeitä; koonnut, luokitellut ja huomautuksin merkinnyt Georges Lubin, 3 osaa.

Suomennetut teokset

• Talvi Mallorcassa (Un hiver à Majorque, 1842), suom. Liisa Nurmela ja Olavi Taskinen. WSOY, 1968
• Taiteilijattaren tarina (Consuelo, 1842–1843), suom. Katri Ingman. WSOY, 1949. 2. p. 1967
• Pikku Fadette
  • Pikku Fadette (La petite Fadette, 1849) teoksessa Novelli-kirjasto 1869-1870. 1870, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimittama. Simelius, 1870.
  • Pikku Fadette, suom. P. E. E. (= Edv. Ervast 1841–1899) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870. (vrt. ed.)
  • Pikku Fadette : kyläkertomus, suom. Ester Peltonen. WSOY, 1904. Sarja: Suurten kertojain teoksia 2
• Hiidenlampi, suom. ja johdannolla varustanut Edwin Hagfors. Karisto, 1924. Kariston klassillinen kirjasto 27
• Ranskalaisia kansansatuja ja tarinoita. Waasan Painoyhtiö 1885.
• Pikku Marie : kyläkertomus; suom. Aatto S. WSOY, 1889.
• Hiidenlampi. (3. painos. Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä; La mare au Diable, 1846) Suomentanut Leena Kirstinä. Hämeenlinna: Karisto, 1986. ISBN 951-23-2266-8
• Markiisitar, kertomus; ranskankielestä suomentanut Timo Tuura. Karisto, 1910. Sarja: Kirjallisia pikkuhelmiä; n:o 25
• Vihreät sisaret; suom. Felix Borg. Ahjo, 1920. Ahjon ajanvietelukemisto; 22
• Rakas vanha trubaduuri : George Sandin ja Gustave Flaubertin kirjeenvaihtoa vuosilta 1863-1876, toim. ja suom. Eila Kostamo. Helsinki : WSOY, 2007 ISBN 978-951-0-33191-0

Lähteet

Kirjallisuutta

• Tapola, Päivi: George Sandin Hiidenlampi, teoksessa Päivi Tapola: Äitini puutarhassa - Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002, ISBN 951-8989-61-3
• Sydän ei erehdy eli George Sandin elämä, suom. Reijo Wilenius. WSOY, 1954. 2. p. 1955

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Sand Wikimedia Commonsissa

• Vapaasti ladattavia George Sandin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä