| Timotheokselle | |
|---|---|
| Τιμοθέῳ | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Isokrates |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | kirje |
| Julkaistu | 345 eaa. |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Timotheokselle (m.kreik. Τιμοθέῳ, Timotheō, lat. Ad Timotheum) on Isokrateen kirjoittama kirje, joka on osoitettu Herakleia Pontiken tyrannille Timotheokselle. Kirjeen numero Isokrateen kirjeiden joukossa on 7.
Klearkhos, Herakleia Pontiken kansalainen, oli ollut Isokrateen ja myös Platonin oppilas. Herakleian ylimystö kutsui hänet Ateenasta takaisin Herakleiaan, koska he toivoivat saavansa hänestä tukea kansaa vastaan. Hän kuitenkin vaihtoi puolta, ryhtyi demagogiksi ja nousi sitten vuonna 364 eaa. tyranniksi. Hänen hallituskautensa oli julma. Hän kuoli vuonna 353 eaa., jättäen veljensä Satyroksen kahden poikansa, Timotheoksen ja Dionysioksen, holhoojaksi sekä vanhemman pojan sijaishallitsijaksi. Satyros näyttää hallinneen useiden vuosien ajan, ja vieläkin ankarammin kuin Klearkhos. Hän oli kuitenkin uskollinen veljenpojilleen ja luopui aikanaan vallasta Timotheoksen hyväksi, joka hallitsi noin vuosina 346–338 eaa. Timotheos alkoi tällöin ”tehdä hallituksesta lempeämmän ja demokraattisemman, niin että tekojiensa ansiosta häntä ei enää kutsuttu tyranniksi vaan hyväntekijäksi ja pelastajaksi”. Myöhemmin hän jakoi vallan veljensä Dionysioksen kanssa, joka seurasi häntä vallassa.
Tämän kirjeen ajoitus voidaan määrittää vain likimääräisesti. Timotheoksella oli tässä vaiheessa jo ollut aikaa osoittaa olevansa hyvä hallitsija. Richard C. Jebb arvioi kirjeen ajoittuvan todennäköisesti noin vuoteen 345 eaa.
Isokrates kirjoittaa, että vastaanottaja on luultavasti usein kuullut vanhasta ystävyydestä, joka on vallinnut hänen sukunsa ja Isokrateen välillä, ja että Isokrates iloitsee saadessaan kuulla vastaanottajan hallitsevan jalommin ja viisaammin kuin isänsä. Isän puutteet koituvat näin pojan kunniaksi (kohdat 1–2).
Isokrates kehottaa pohtimaan, millä keinoilla, minkälaisen tuen ja minkälaisten neuvojen avulla vastaanottaja voisi korjata kaupunkinsa vastoinkäymiset, kannustaa kansalaisia vakaaseen työntekoon ja tehdä heidän elämänsä ja onnensa turvallisemmaksi. Tyhmä hallitsija ahdistaa ja ryöstää alamaisiaan; viisas taas huolehtii sekä heidän hyvinvoinnistaan että omasta turvallisuudestaan, halliten niin, ettei kukaan ryhdy vehkeilemään häntä vastaan, mutta varjellen samalla omaa henkeään ikään kuin se olisi vaarassa kaikkien taholta. Vastaanottajalla ei ole mitään syytä herättää vihaa keräämällä rikkautta, sillä isä on jättänyt hänet varakkaaksi (3–6). Jos hänen päämääriään ovat vain suurempi rikkaus ja suurempi valta, hänen tulee hakea neuvoja muualta; mutta jos hän asettaa etusijalle rehellisyyden ja hyvän maineen, hänen tulee kuunnella Isokrateen sanoja ja kelvollisia esimerkkejä. Tällainen esimerkki on Methymnan Kleommis, jonka alaisuudessa koko yhteisö elää turvassa, joka hyväksyy karkotettujen palaamisen kaupunkiin ja antaa kansalaisten olla aseistettuja, pelkäämättä pahaa – tai hyväksyen sen, jos hänen antamansa jalomielinen luottamus osoittautuisi petetyksi (7–9).
Isokrates jatkaa kertomalla, että tämän kirjeen tuoja Autokrator on hänen ystävänsä; heidän pyrkimyksensä ovat samat, ja Isokrates on usein hyötynyt hänen taidoistaan. Näistä syistä hän pyytää, että vastaanottaja kohtelee Autokratoria hyvin. Isokrates pyytää olemaan ihmettelemättä sitä, että hän kirjoittaa näin, vaikka ei koskaan esittänyt mitään pyyntöä vastaanottajan isälle Klearkhokselle. Kaikki olivat alun perin yksimielisiä Klearkhoksen ystävällisyydestä, mutta vallan saatuaan hänen sanottiin muuttuneen. Siksi Isokrates etääntyi hänestä, mutta vastaanottajan ystävyys olisi hänelle arvokas. Lopuksi Isokrates toivottaa hyvästi ja kehottaa kirjoittamaan, jos vastaanottaja tarvitsee jotakin Ateenasta (10–13).