Berners-Lee syntyi vuonna 1955 Conway Berners-Leelle ja Mary Lee Woodsille, jotka olivat tietojenkäsittelytieteilijöitä. Hän kasvoi Lontoon esikaupungissa ja opiskeli Oxfordissa fysiikkaa.
WWW:n keksijä
Työskennellessään Cernissä vuonna 1990 Berners-Lee alkoi rakentaa WWW:n perustuksia. Hän suunnitteli HTML-kielen. Historian ensimmäinen nettisivu, http://info.cern.ch, julkaistiin 6. elokuuta 1991. Sivu esitteli itsensä ”laajana hypermediatiedonhaun aloitteena, jonka tavoitteena on tarjota yleinen pääsy suureen määrään dokumentteja”.
Verkon yhtenäisyyden vaalija
Berners-Lee muutti Yhdysvaltoihin ja perusti World Wide Web Consortiumin vuonna 1994. Tämän konsortion oli tarkoitus olla vaihtoehto webin hajaantumiselle ja haitalliselle tekniselle kilpailulle. Sen sijaan yritykset kutsuttiin muovaamaan verkkoa yhdessä neuvoteltujen teknisten standardien kautta. Yritykset myös sopivat, etteivät ne haastaisi toisiaan oikeuteen verkkoteknologian takia. Näin niiden markkina kasvaisi suuremmaksi kuin ilman yhteistyötä olisi mahdollista.
1990-luvun selainsodissaMicrosoft ja Netscape tyrkyttivät omia versioitaan HTML-kielestä, mutta W3C:n ansiosta WWW pysyi yhtenäisenä. Berners-Lee itse ei saanut aina tahtoaan läpi: Hän oli kuvitellut verkon tilana, jossa käyttäjät sekä lukisivat että kirjoittaisivat, mutta passiivisempi näkemys käyttäjän roolista voitti.
1990-luvun lopulla Berners-Lee ryhtyi rakentamaan semanttista verkkoa, jonka tarkoitus oli siirtää ihmiskunnan data verkkoon. Hän jatkoi hanketta innokkaasti yli vuosikymmenen ajan. Hän kuvitteli tulevaisuutta, jossa käyttäjää palvelevat agentit pystyisivät esimerkiksi varaamaan lääkäriaikoja tämän puolesta. Berners-Lee päätti, että HTML-kieli oli tullut tiensä päähän. Sen seuraaja XHTML erottaisi tiedon ja sen esitystavan selvemmin, mikä tekisi verkkosivuista koneiden kannalta helppolukuisempia. Monilla ohjelmistokehittäjillä ei kuitenkaan ollut kiinnostusta näin dramaattiseen muutokseen, vaan he halusivat pikemminkin rakentaa interaktiivisia verkkosovelluksia. Yhteentörmäys johti eripuraan W3C:ssä. Vuonna 2004 ohjelmistokehittäjien ryhmä, joka halusi jatkaa työtä HTML:n parissa, irtautui ja perusti kilpailevan standardointielimen. Berners-Lee kuvaili tätä ”ensimmäiseksi todelliseksi iskuksi World Wide Webin eheydelle”. Mutta kun Berners-Leen itsensä ajama XHTML-kieli horjui, hän asettui kannattamaan sovintoa kapinallisten kanssa, jolloin heidän standardinsa HTML5 jäi voitolle. Verkkosovelluksista tuli "Web 2.0:n" perusta, ja se mahdollisti uusia käyttötapoja kuten Twitterin ja Google Mapsin. Berners-Leen visio päättelykoneista, jotka tekisivät johtopäätöksiä vapaasti jaettavasta luotettavasta datasta, ei toteutunut.
Berners-Lee (2010)
2010-luvun alussa verkkoalustojen asema alkoi vahvistua. Kun ne kasvoivat, verkostovaikutus teki niistä korvaamattomia. Alustat ostivat tuhannet kilpailijansa pois ja muuttuivat monopoleiksi. Silloin ne alkoivat puristaa arvoa käyttäjiltään. Alustojen vallan vastustaminen johti W3C:n historian syvimpään repeämään. Vuonna 2012 Netflix ja eräät muut konsortion jäsenet ehdottivat, että verkkovideot suojattaisiin piratismilta ja nostettaisiin etusijalle muuhun verkkoliikenteeseen nähden digitaalisten käyttöoikeuksien hallintaa (DRM) käyttämällä. Avoimen verkon kannattajat vastustivat DRM:ää, mutta Berners-Lee pelkäsi, että ilman sitä suoratoistoyhtiöt irtautuisivat verkosta ja siirtyisivät omin suljettuihin järjestelmiinsä. Aktivistit kuten Cory Doctorow pelkäsivät, että DRM leviäisi laajemmalle; sen avulla verkon käyttäjiltä estettäisiin pääsy koneittensa toimintoihin tai se aiheuttaisi ongelmia sekä saavutettavuuden että tietoturvan suhteen ja sitoisi selaimet suuriin ohjelmistoyhtiöihin. Berners-Lee päätti kuitenkin hyväksyä DRM:n.
Berners-Lee pyysi vuonna 2009 anteeksi internetosoitteiden kauttaviivojen internetinkäyttäjille aiheuttamaa vaivaa ja ylimääräisten viivojen kuluttaman paperin ja musteen määrää.
Vuonna 2009 Berners-Lee ja hänen puolisonsa perustivat World Wide Web Foundationin edistämään pääsyä Internetiin erityisesti Afrikassa.
Vuonna 2012 Berners-Lee perusti Open Data Instituten ajamaan digitaalista läpinäkyvyyttä.
Berners-Lee työskentelee Solid Protocol -nimisessä projektissa, jonka tehtävänä on edistää Internetin käyttäjien käyttöoikeutta omiin tietoihinsa. Sen sijaan, että verkon käyttäjät antavat tietonsa alustamonopoleille, heidän tulisi tallentaa tietonsa omille koneilleen ja myöntää tietoihin käyttöoikeus vain tarvittaessa. Tätä varten Berners-Lee piti taukoa W3C:stä ja perusti yrityksen nimeltä Inrupt vuonna 2017. Inrupt kehittää mm. yksityistä tekoälyavustajaa Charlieta, joka huolehtii käyttäjän tiedoista.
Yksityiselämä
Berners-Leellä on kaksi lasta toisen vaimonsa kanssa. Hänen kolmas vaimonsa on Rosemary Leith, jonka kanssa hän avioitui vuonna 2014.
Kirjoja
Tim Berners-Lee & Mark Fischetti: Weaving the web: the original design and ultimative destiny of the World Wide Web by its inventor (2011) New York, NY: HarperBusiness. ISBN 978-0-06-251587-2
Tim Berners-Lee & Stephen Witt: This is for everyone: the unfinished story of the world wide web (2025) New York: Farrar, Straus and Giroux. ISBN 978-0-374-61246-7
.jpg)
