Tiron merkit

Tiron merkit ovat kirjoitusmerkkejä, jotka muodostavat latinankielisen pikakirjoitusjärjestelmän. Järjestelmää alettiin käyttää Rooman valtakunnassa hiukan ennen ajanlaskun alkua, ja se säilyi käytössä 1000-luvun alkuun.

Synty ja kehitys Rooman valtakunnassa

Merkkien ensimmäisenä kehittäjänä pidetään Marcus Tullius Tiroa, joka oli Ciceron vapautettu orja ja toimi hänen sihteerinään. Varhaisin tieto järjestelmän käytöstä on vuodelta 63 eaa., jolloin sillä kirjoitettiin muistiin Cato nuoremman pitämä puhe senaatissa.

Tiron jälkeen merkkien kehittäjiksi mainitaan Isidorus Sevillalaisen 600-luvulta peräisin olevissa teksteissä Vipsanius, Philargius, Maecenaksen vapautettu orja Aquila sekä Seneca. Nykyisin pidetään kuitenkin todennäköisenä, että myös Vipsaniuksen ja Senecan osalta kyse on ollut heidän vapautetuista orjistaan. Antiikin ajalla merkit tunnettiin Senecan merkkeinä (notae Senecae), ja vasta vuonna 1550 ranskalainen tutkija Jacques Gohory nimesi ne Tiron merkeiksi (Tyronis notae).

Gallia ja frankkien valtakunta

Tiron merkit säilyivät käytössä Galliassa ja frankkien valtakunnassa, sekä luostareissa että kuninkaiden kanslioissa. Uusi kukoistuskausi koettiin karolingien hallitsijakausilla 700- ja 800-luvuilla. 800- ja 900-luvuilta peräisin olevien käsikirjoitusten perusteella merkkejä luotiin yhteensä n. 13 000.

Lähteet

• Boge, Herbert: Die Tironischen Noten – die römische Tachygraphie. Teoksessa Das Altertum, Band 12, Heft 1. Berliini: Akademie Verlag, 1966.
• Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. (4. painos) Berliini: H. Apitz, 1940.
• Mentz, Arthur: Die Tironischen Noten. Walter de Gruyter & Co, 1944.
• Mentz, Arthur: Geschichte der Kurzschrift. Heckners Verlag, 1949.