| Tommy Orange | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1982 (ikä 43–44) Oakland, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Tommy Orange (s. 1982 Oakland, Kalifornia) on yhdysvaltalainen kirjailija.
Orange kuuluu isänsä kautta oklahomalaisiin cheyenne- ja arapahoheimoihin. Hänen äitinsä on valkoihoinen. Hän syntyi ja varttui ”kaupunki-intiaanina” Oaklandissa Kaliforniassa.
Orange kasvoi uskonnollisten ja kulttuuristen jännitteiden täyttämässä ympäristössä. Hänen isällään ja siskoillaan on ollut alkoholiriippuvuutta. Orange on itse välttänyt äärimmäisyyksiä, mutta hänkin on kamppaillut huumeiden ja alkoholin kanssa. Hänen isänsä oli juhlamenojen johtaja Amerikan alkuperäiskansojen kirkossa (Native American Church). Hänen äitinsä, joka oli hengellinen etsijä, jätti alkuperäiskansojen kirkon evankelikaalisen kristinuskon vuoksi, mutta on myöhemmin palannut takaisin. Orange on kertonut olevansa uskonnollinen, mutta hän ei katso maailmaa tietyn uskonnon kautta.
Kirjoittaminen tuli Orangen elämään suhteellisen myöhään. Hän pelasi 14–24-vuotiaana kansallisella tasolla rullakiekkoa. Hän kävi musiikkikoulua ja soittaa edelleen kitaraa ja pianoa. Hän on tehnyt instrumentaalisävellyksiä, joita voi kuunnella muun muassa SoundCloudissa.
Orange suoritti kandidaatin tutkinnon (BS) Expression Collegessa vuonna 2004. Sen jälkeen hän opiskeli Institute of American Indian Artsissa Santa Fessä New Mexicossa. Oppilaitos keskittyy alkuperäiskansojen taiteeseen ja kulttuuriin. Hän valmistui taiteen maisteriksi (MFA) vuonna 2016.
Orangen molemmat teokset on suomennettu. Esikoisromaani Ei enää mitään (engl. There There) sijoittuu Oaklandiin. Kirjan kahdestatoista kertojahahmosta kukin kertoo osan tarinasta omasta näkökulmastaan matkalla pow-wow-juhlaan. Ei enää mitään oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi ja palkittiin American Book Awardilla.
Toinen romaani Harhailevat tähdet (engl. Wandering Stars) kertoo epigeneettisestä ja sukupolvien yli välittyvästä traumasta, joka saa alkunsa Sand Creekin verilöylystä vuonna 1864, jolloin amerikkalaiset sotilaat tappoivat 200 cheyenne- ja arapahoheimojen jäsentä. Julkaisuvuotenaan 2024 se oli Booker-palkintoehdokkaana.
Vuonna 2025 MacArthur Foundation -säätiö myönsi Orangelle suuren apurahan (”genius award”).