Tumahuokonen on tumakotelon aukko, jonka kautta solulima ja tumalima ovat toisiinsa yhteydessä ja jonka kautta myös melko suuret molekyylit voivat säädellysti siirtyä tumasta solulimaan tai toisin päin. Tumahuokosten pinta-ala kaikkiaan on viidenneksestä kolmanteen osaan koko tumakotelon pinta-alasta. Niitä on selkärankaisilla eläimillä enemmän kuin pienimmillä yksisoluisilla eliöillä.