Tunturikihu

Tunturikihu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Kihut Stercorariidae
Suku: Stercorarius
Laji: longicaudus
Kaksiosainen nimi

Stercorarius longicaudus
Vieillot, 1819

Katso myös

  Tunturikihu Wikispeciesissä
  Tunturikihu Commonsissa

Tunturikihun munia.

Tunturikihu (Stercorarius longicaudus) on pitkäpyrstöinen kihu. Lajin nimesi Louis Jean Pierre Vieillot 1819.

Koko ja ulkonäkö

Tunturikihun muoto muistuttaa lapintiiraa: siivet ovat kapeat ja pitkät ja pyrstö pitkä. Tunturikihulla on musta lakki, kellertävä leuka ja kaula, harmaanvaalea vatsapuoli ja tumma selkä ja siivet. Linnun pituus on noin 38 cm, mutta kesäasussa pitkät pyrstösulat voivat lisätä pituutta jopa 20 cm. Paino on 218–444 g, naaras on kookkaampi.

Levinneisyys

Tunturikihut pesivät pohjoisessa Kanadassa, Siperiassa ja Alaskassa, paikoin muuallakin Pohjois-Euroopassa. Suomen Lapissa se pesii hyvinä myyrä- ja sopulivuosina. Kannanvaihtelu on suurta ja se seuraa tunturisopulien esiintymistiheyttä. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 7 000 – 16 000 paria.

Tunturikihun Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–20121005 000
2013–20185 0009 00011 000
2019–20246 65610 34815 591

Maailman populaation koko on 100 000 – 500 000 yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen. Tunturikihu talvehtii Atlantin ja Tyynenmeren eteläosissa.

Elinympäristö

Tunturikihun pesimäaluetta ovat tundra ja tunturiylängöt. Pesinnän ulkopuolella se elää enimmäkseen avomerellä.

Lisääntyminen

Pesä on avoimesti maassa. Munia on tavallisesti kaksi, joskus yksi ja ani harvoin kolme. Muna painaa noin 41 g. Molemmat emot hautovat siten, että munat ovat varpaiden/räpylöiden päällä, koska pesä sijaitsee usein jäisellä palsalla. Haudonta kestää 23–25 päivää. Poikaset jättävät pesän parin päivän ikäisinä mutta eivät poistu muutamaa kymmentä metriä kauemmaksi, kunnes oppivat lentämään 24–26 päivää vanhoina.

Ravinto

Tunturikihu syö pesimäalueellaan enimmäkseen sopuleita ja myyriä, myös lintuja, kaloja, hyönteisiä ja marjojakin. Muuttoparvissakin se pyydystää oman ruokansa, eikä se varastele lokeilta toisin kuin muut kihut.

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 BirdLife International: Stercorarius longicaudus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
  3. 1 2 Species trends at the Member State level. Period: 2018–2024. Country: Finland (Stercorarius longicaudus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 20.9.2026. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Stercorarius longicaudus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Stercorarius longicaudus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla