Turkinkyyhky

Turkinkyyhky
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Suomessa:

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kyyhkylinnut Columbiformes
Heimo: Kyyhkyt Columbidae
Suku: Turturikyyhkyt Streptopelia
Laji: decaocto
Kaksiosainen nimi

Streptopelia decaocto
(Frivaldszky, 1838)
Alalajit
  • S. d. decaocto
  • S. d. stoliczkae
  • S. d. xanthocyclus
Katso myös

  Turkinkyyhky Wikispeciesissä
  Turkinkyyhky Commonsissa
Ääntelyä

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin.

Koko ja ulkonäkö

Turkinkyyhky on vaaleanharmaa, selästä tummempi kuin vatsapuolelta. Niskassa on aikuisilla linnuilla musta kaulus, pyrstösulkien tyvi alhaalta katsoen on tumma. Muistuttaa turturikyyhkyä.

Vanhin eurooppalainen rengastettu turkinkyyhky on ollut vähintään 17 vuoden 9 kuukauden ikäinen brittiläinen yksilö.

Levinneisyys

Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue oli Kaakkois-Euroopassa ja Aasiassa. Se on levinnyt 1900-luvun jälkipuoliskolla Balkanin suunnalta muualle Eurooppaan. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 9–22 miljoonaa paria. Maailman kannasta noin 40 prosenttia sijoittuu Eurooppaan.

Ensimmäinen varma havainto Suomesta on 1950-luvulta, ja ensimmäinen pesintä varmistettiin Vaasassa vuonna 1966. Suomessa turkinkyyhky on nykyään paikoittainen yhdyskunta­maisesti esiintyvä laji, ja sitä tavataan muun muassa Lounais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Oulussa ja Ahvenanmaalla. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–2024 keskimäärin 330 paria. Vuosina 2013–2018 Ruotsin pesimäkannaksi arvioitiin 2 300 – 4 300 paria ja Viron 100–150 paria.

Turkinkyyhkyn Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012100200
2013–2018150200250
2019–2024250330400

Luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella turkinkyyhkyä tavataan lisäksi ihmisen istuttamana vieraslajina monilla alueilla, kuten Afrikassa Kap Verdellä ja Amerikassa Yhdysvalloissa, Meksikossa, Belizessä ja useissa Karibian eri valtioissa sekä Aasiassa Japanissa. Yhdysvaltojen populaatio sai alkunsa pienestä siirtoistutuksesta 1970-luvulla.

Turkinkyyhky on paikkalintu. Nuoret yksilöt vaeltelevat syksyisin muutamien kymmenien, joskus satojen kilometrien päähän.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Turkinkyyhkyn arvo on 3 017 euroa.

Elinympäristö

Suomalainen turkinkyyhky Salossa vuonna 2019.

Turkinkyyhky viihtyy ihmisasumusten lähettyvillä. Se viihtyy erilaisissa puistikoissa, puustoisilla kerrostalo– ja varastoalueilla ja pesii usein havupuuhun.

Lisääntyminen

Turkinkyyhkyn muna.

Turkinkyyhky munii hataraan risupesäänsä kaksi valkoista munaa. Litteä risupesä sijaitsee puussa muutaman metrin korkeudella. Molemmat puolisot hautovat 14–16 päivää, naaras aktiivisemmin. Poikaset ovat välttävästi lentokykyisiä jo 15 päivän ikäisinä, mutta lähtevät pesästä usein vasta noin 20 päivän ikäisinä, ja pysyttelevät sitten vielä viikon verran pesäpuussa tai sen välittömässä läheisyydessä. Etelämpänä laji voi tehdä 5, jopa 6 pesyettä maalis–lokakuussa, Suomessa vain 2 tai 3. Sukukypsä 1-vuotiaana.

Ravinto

Turkinkyyhky syö kasvisravintoa, etenkin siemeniä kuten viljaa. Ruokavalioon kuuluvat myös marjat ja hedelmät sekä pienet selkärangattomat.

Lähteet

  1. 1 2 3 BirdLife International: Streptopelia decaocto IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
  3. ↑ Streptopelia decaocto (Eurasian Collared-dove) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Eurasian Collared-dove (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”Europe forms c. 40% of the global range, so a preliminary estimate of the global population size is 60-110 million individuals, which roughly equates to 40-75 million mature individuals. Further validation of this estimate is needed.” Viitattu 17.1.2026. (englanniksi)
  5. 1 2 Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 17.1.2026.
  6. ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Streptopelia decaocto Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 25.3.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Streptopelia decaocto) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 17.1.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Streptopelia decaocto) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 17.1.2026. (englanniksi)
  9. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 17.1.2026.

Aiheesta muualla