| Tuvalu | |
|---|---|
| Oma nimi | Te ’gana Tūvalu |
| Tiedot | |
| Alue | Oseania |
| Virallinen kieli | |
| Puhujia | 11 000 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | austronesialaiset kielet |
| Kieliryhmä | malaijilais-polynesialaiset kielet polynesialaiset kielet samoalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | tvl |
| ISO 639-3 | tvl |

Tuvalu (omakielinen nimi: Te ’gana Tūvalu) on austronesialainen kieli, jota puhuu noin 11 000 ihmistä pääasiassa Tuvalun saarivaltiossa. Tuvalu on englannin rinnalla maan virallinen kieli. Kielen katsotaan olevan uhanalainen, ja sen lähimmät sukulaiskielet ovat anuta ja pukapuka.
Tuvalun kielilautakunta perustettiin 1972. Se on muun muassa tehnyt etelämurteesta virallisen standardin sekä tuvalun ortografiaa koskevia päätöksiä.
Kielellä on merkittävä rooli perinteisen tuvalulaisen kulttuurin säilyttämisessä. Englannin kielen kasvava rooli on kuitenkin luonut haasteellisen ympäristön kielelle, jolla on vain vähän puhujia. Tuvalulla on kuitenkin alettu kiinnittää huomiota oman kielen elinvoimaisuuteen. Kieltä opetetaan maan kouluissa minkä lisäksi myös paikallinen media ja uskonnolliset yhteisöt käyttävät sitä.
Vuoden 2018 väestölaskennan mukaan Uudessa-Seelannissa asuvista tuvalulaisista hieman alle puolet (48 %) puhuu tuvalua. Kielen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle tämän ryhmän keskuudessa on alati harvinaisempaa.
Tuvalun kielellä on kaksi päämurretta. Ne ovat:
Päämurteet jakautuvat useisiin pienempiin murteisiin. Jokaisella Tuvalun atollilla on omat murteensa. Vaitupun atollilla puhuttavaa murretta ymmärretään hyvin muuallakin Tuvalussa.
Tuvalun kielessä on käytössä kuusitoista latinalaisen kirjaimiston aakkosta. Niistä viisi on vokaaleja ja yksitoista konsonantteja. Kirjainta h käytetään vain Nukulaelaen murteessa, ja kirjain g äännetään ŋ eli ng. Aakkoset ovat: a, e, f, h, i, k, l, m, n, g, o, p, s, t, u, v.
Raamattu käännettiin tuvaluksi ensimmäistä kertaa kokonaan 1987.
| Bilabiaalit | Alveolaarit | Velaarit | Glottaalit | |
|---|---|---|---|---|
| Klusiilit | p | t | k | |
| Frikatiivit | f | v | h | ||
| Nasaalit | m | n | ŋ | |
| Lateraali | l |
Lähde:
| Etu | Keski | Taka | |
|---|---|---|---|
| Suppea | i | u | |
| Puoliavoin | e | o | |
| Avoin | a |
Lähde:
Tuvalussa on vain kaksi tavurakennetta, V (pelkkä vokaali) tai CV (konsonantti ja vokaali). Konsonanttiyhtymiä ei ole, mutta muuten konsonanttien esiintymiselle ei ole rajoituksia. Diftongeja ei ole, joten kaikki peräkkäiset vokaalit äännetään eri tavuissa.
Jokaisen sanan viimeinen kirjain on vokaali. Kielessä on kuusi artikkelia. Yksikön kanssa voidaan käyttää artikkeleita "te", "se" tai "a" ja monikon kanssa "ni", "ne" tai "a".
Tuvalun perussanajärjestys on verbi-subjekti-objekti (VSO), mutta myös SVO on mahdollinen riippuen tilanteesta.
Lukusanat 1–10 tuvaluksi:
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| tasi | lua | tolu | fā | lima | ono | fitu | valu | iva | sefulu |
Tuvalun kielen substantiivit eivät koskaan taivu. Monikko näkyy substantiivia edeltävästä artikkelista tai possessiivipronominista. Monikko voidaan muodostaa myös pidentämällä sanan ensimmäistä vokaalia.
Tuvalunkielisissä lauseissa adjektiivi tulee substantiivin jälkeen.
Tuvalun kielen verbit eivät koskaan taivu.