U

Tämä artikkeli käsittelee kirjainta. U on myös The Incredible String Bandin albumi.
Uu Uu
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
AaBbCcDd
EeFfGgHhIiJj
KkLlMmNnOoPp
QqRrSsTtUuVv
WwXxYyZz
Muut suomen aakkoset
ÅåÄäÖö
ŠšŽž
Luettelo kirjaimista

U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21. kirjain. U-kirjaimen nimi on suomen kielessä uu ja äännearvo [u].

Äänneasultaan latinalaista U-kirjainta vastaa kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen У (у), joka on u-äänteen merkki.

Historiaa

U-kirjain ei kuulunut antiikin latinan aakkosiin. V-kirjaimella merkittiin sekä u- että v-äänteitä.

Keskiajalla latinassa käytettiin sekä u- että v-kirjainta merkitsemään u- ja v-äänteitä ilman erotusta. Isoa V-kirjainta vastasi pieni u-kirjain, ts. uetus ja VETVS merkitsivät samaa sanaa.

U:n ja V:n erottamista ehdotti Petrus Ramus (k. 1572). Kuitenkin vasta 1600-luvulla vakiintui latinaan nykyinen käytäntö, jonka mukaan u-kirjain jäi v-äänteen merkiksi vain erikoistapauksissa. U:lla merkitään latinassa edelleen v-äännettä silloin, kun sitä edeltää joko ng tai s ja sitä seuraa samaan tavuun kuuluva vokaali (kuten sanassa lingua "lingva").

U suomen kielessä

U-kirjaimella merkitään nykysuomessa labiaalista pyöreää suppeaa takavokaalia [u].

Vanhassa kirjasuomessa u-kirjaimella oli useita käyttötapoja, sillä oikeinkirjoitus oli vakiintumatonta. Mikael Agricola käytti kirjaimia w, v ja u merkitsemään sekä v- että u-äännettä. Myös wu tai o saattoivat merkitä u-äännettä. Vaikka v-äänteen kirjoitustavaksi vakiintui w-kirjain vuoden 1642 Bibliassa, vielä myöhemminkin käytettiin u-äänteen merkkinä sekä u- että v-kirjainta.

U muissa kielissä

Ruotsin kielessä u-kirjaimella merkitään lähinnä labiaalista suppeaa keskivokaalia [ʉ], joka on [u]:n ja [y]:n välimuoto.

Muita esitystapoja

U u
ASCII 85 117
Unicode U+0055 U+0075

U-kirjaimen merkityksiä