Ä

Ää Ää
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
AaBbCcDd
EeFfGgHhIiJj
KkLlMmNnOoPp
QqRrSsTtUuVv
WwXxYyZz
Muut suomen aakkoset
ÅåÄäÖö
ŠšŽž
 
Latinalaisen kirjaimiston täydennyksiä
ĀāÀàÄäÅåÃãĈĉ
ČčĆćÇçÐðĐđƉɖ
ÉéËëÊêƑƒĞğĜĝǦǧ
ĠġĤĥĦħÏïIıİiǨǩ
ĿŀŁłŊŋŃńÑñƠơ
ÔôŐőÕõŌōÖöØø
ŘřſŜŝŠšŞşŦŧ
ÞþŮůŬŭŰűÜüŴŵ
ǷƿȲȳŹźŽžŻżƷʒ
Ligatuureja
ÆæIJ ijŒœẞß
Tarkkeita
´`^ˇ
¨˜¯
Luettelo kirjaimista

Ä (ä) on suomen aakkosten 28. ja viimeistä edellinen kirjain. Ä-kirjaimen nimi on suomen kielessä ää ja äännearvo [æ]. Ä:n pisteet, (katso treema) ovat jäänne e-kirjaimesta, joka joskus merkittiin a-kirjaimen päälle.

Ä on skandinaavinen erikoismerkki eli ääkkönen eli skandi. Muita skandeja ovat Å ja Ö.

Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen Ӓ (ӓ) on yhdennäköisyydestään huolimatta eri merkki Unicode-merkistössä.

Jos Ä:tä ei pystytä kirjoittamaan teknisistä syistä, se usein korvataan ae:lla. Joskus a:lla.

Ä suomen kielessä

Suomen kielessä Ä käsitetään omaksi kirjaimekseen. Ä-kirjaimella merkitään suomessa ja virossa laveaa lähes väljää etuvokaalia ([æ]).

Ä-kirjain on alusta alkaen, jo 1500-luvulta asti kuulunut suomen kirjakieleen. Aluksi ä:llä ei ollut pisteitä, vaan niiden paikalla oli pieni e-kirjain.

Vanhassa kirjasuomessa ä-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: ä saattoi edustaa e:tä ja päin vastoin kuten sanassa käsekw (kesäkuu). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että e:n ja ä:n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. Ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ä:n ja e:n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.

Ä muissa kielissä

Ä-kirjain esiintyy oman aakkospaikan omaavana kirjaimena myös ruotsin ja viron kielten aakkosissa. Ä:tä käytetään myös saksan ja slovakin kielissä. Niissä sillä ei kuitenkaan ole omaa paikkaa aakkosissa, vaan pisteet käsitetään diakriittiseksi merkiksi.

Saksassa ä ääntyy e:nä ja sitä käytetään e-kirjaimen asemasta yleensä silloin, kun sanalla on taivutusmuotoja tai sukulaissanoja, joissa e-äänteen paikalla on a. Esim. adjektiivin alt (vanha) komparatiivi, joka lausutaan [eltər], kirjoitetaan älter. Poikkeus periaatteesta on, että die Eltern (vanhemmat) kuitenkin kirjoitetaan e:llä.

Ruotsissa ä ääntyy r:n edellä ä:nä, muulloin e:nä. Sana är (verbinmuoto on) saatetaan ääntää sekä [æ:r] että [e:] (kaksoispiste vokaalin jäljessä tarkoittaa, että vokaali on äännettävä pitkänä).

Norjassa ja tanskassa Ä-kirjainta vastaa Æ-kirjain.

Turkkilaisessa tataarin kielessä ä-kirjainta käytetään sen latinalaisessa versiossa, joka kyrillisen ohella on rajatussa käytössä. Sittemmin sitä on kuitenkin alettu korvata azerista tutulla ə-kirjaimella, etenkin sosiaalisessa mediassa kieliaktivistien toimesta.

Muita esitystapoja

Ä koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Ä ä
ASCII 196 228
Unicode U+00C4 U+00E4

Lähteet

  1. 1 2 Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4
  2. ↑ "Tatarstanin tasavallan laki tataarin kielen käytöstä Tatarstanin tasavallan valtionkielenä" (venäjäksi) cdnstatic.rg.ru. Viitattu 22.9.2024.
  3. ↑ Neo-alif bababashqort.notion.site. Viitattu 22.9.2024.
  4. ↑ Bulat Şəymi instagram.com. Viitattu 22.9.2024.
  5. ↑ Learn Tatar instagram.com. Viitattu 22.9.2024.
  6. ↑ Tatar Grammar instagram.com. Viitattu 22.9.2024.

Aiheesta muualla

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.