Õ
 | Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Õ (õ) on koltansaamessa, virossa, võrossa, portugalissa ja vietnamissa käytettävä kirjain.
Virossa se ääntyy vokaaliäänteenä [ɤ] ja koltansaamessa melko samantyyppisenä vokaalina [ɘ] sekä portugalissa nasaalivokaalina [õ]). Vietnamissa merkki viittaa äänteeseen [o] narisevalla äänellä ([o̰]. Äänteen tildellä merkittävä tooni on nouseva, ja siinä esiintyy glottaalinen tauko, jonka jälkeen nouseva tooni jatkuu.
Viron kielessä
Õ on viron kirjaimiston 27. kirjain. Aikaisemmin sitä merkittiin Ö-kirjaimella (esimerkiksi höbbe, nykyviron hõbe, 'hopea'), mutta sen merkkinä oli myös O (esimerkiksi oppep, nykyviron õpib, 'oppii(pi)'), E (keik, nykyviron kõik, ’kaikki') tai A (sanna, nykyviron sõna, 'sana'). 1800-luvun alussa Otto Wilhelm Masing otti käyttöön Õ-kirjaimen estääkseen sekaannukset useiden homonyymien välillä ja osoittaakseen selvästi kuinka ääntää sana. Õ äännetään pitämällä huulet e-asennossa ja kieli u-asennossa. Toisin sanoen äännetään u pyöristämättä huulia.
Masingin itsensä käyttämä viron kieli tukeutui itäisessä ja koillisessa Virossa puhuttuihin murteisiin, joissa õ-äännettä esiintyy enemmän kuin viron muissa murteissa. Tämän takia hän havaitsi puutteen edeltäjiään selvemmin. Viron kirjakielen alullepanijat olivat enimmäkseen kansallisuudeltaan saksalaisia.
Nykyiseen õ-merkkiin Masing päätyi epäröinnin ja kokeilujen kautta. Hän kirjoitti asiasta Pärnussa vaikuttaneelle estofiilille Johann Heinrich Rosenplänterille, joka lehteensä Beiträge zur genauern Kenntniss der ehstnischen Sprache ('Lisäyksiä viron kielen tarkempaan tuntemukseen') kirjoittamissaan artikkeleissa asettui tukemaan Masingin näkemyksiä ja korosti periaatetta, jonka mukaan jokaista kielessä olevaa äännettä varten on oltava oma kirjainmerkkinsä, niin myös õ:ta varten. Masingin ja Rosenplänterin kirjeenvaihdosta vuosina 1814–1832 välittyy värikäs kuva Masingin pohdiskeluista ja käytännön ongelmista kirjanpainajien kanssa. Heidän oli nimittäin tilattava Saksasta tai Pietarista Masingin tarvitsemia kirjainmerkkejä painokoneisiinsa. Painettuun tekstiin õ-äänne merkittiin ensimmäistä kertaa teoksessa Pühhapäwa Wahhe-luggemised, joka julkaistiin vuonna 1818.
Masing ei kuitenkaan ollut ratkaisuun tyytyväinen ja 14. heinäkuuta 1819 päivätyssä kirjeessä hän kirjoitti Rosenplänterille päätymisestään õ-merkkiin. Masingin puheille tullut Christian Schünmannin kirjapainon latoja Carl Michler oli esittänyt ajatuksen tarkkeesta o:n päällä. He olivat kokeilleet ajatusta käytännössä ja todenneet, että õ ensinnäkin näyttää erinomaiselta eikä se myöskään tee tekstistä liian kirjavan näköistä. Näin ollen õ:n syntymäpäiväksi voidaan laskea heinäkuun 14. päivä heinäkuuta vuonna 1819.
Masing alkoi välittömästi käyttää uutta kirjainta julkaisuissaan ja perusteli sen käyttöä kirjasessaan Vorschläge zur Verbesserung der Ehstnischen Schrift ('Ehdotuksia viron kirjoitustavan parantamiseksi'). Vanhan kirjoitustavan puoltajat eivät pitäneet Masingin ehdotuksesta, ja uusi õ tulikin yleisempään käyttöön vasta viron kielen uuden kirjoitustavan läpimurron yhteydessä 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Lähteet
- 1 2 3 4 5 6 Valve-Liivi Kingissepp: Kun Õ tuli viron kirjakieleen Tuglas-Seura. Viitattu 28.8.2026.
- 1 2 Vironkieliset nimet: ääntäminen Kielitoimiston ohjepankki. 8.5.2023. Viitattu 28.8.2026.