Alus oli suunniteltu taistelemaan matalassa vedessä, joilla ja rannikoilla, sillä se ei ollut kovinkaan merikelpoinen muun muassa suuren tykkitorninsa vuoksi. Aluksen kannella oli pyörivä tykkitorni, jossa oli kaksi Dahlgrenin 280 millimetrin matalapaine tykkiä. Panssaroitu yläkansi oli vain hieman vesirajan yläpuolella. Suurin osa aluksesta oli veden alla, jotta alusta olisi vaikeampi upottaa. Myös kaikki henkilö- ja konetilat sijaitsivat veden alla. Alus oli varustettu potkurilla.
Valmistus
Aluksen suunnittelija John Ericsson vastaanotti 4. lokakuuta 1861 laivaston tilauksen aluksen valmistamisesta. Aluksen rungon valmisti Continental Iron Works Green Pointissa Long Islandilla alihankintana. Propulsiojärjestelmän valmisti Delamater and Company New York Citystä ja tykkitornin, johon kuului kahdeksan kerrosta tuuman paksuisia rautalevyjä, toimitti Novelty Iron Works New Yorkista. Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen ironclad alus laskettiin vesille 30. tammikuuta 1862 ja otettiin palvelukseen kuukautta myöhemmin 25. helmikuuta ensimmäisenä päällikkönään luutnantti John L. Warden.
Vuonna 1973 hylky paikannettiin. Monitorin torni löydettiin 1990-luvulla ja nostettiin lopulta kymmenkunta vuotta myöhemmin. Sen todettiin olevan yllättävän hyvin säilynyt. Tykkitorni, potkuri, ankkuri ja moottori ovat nykyisin näytteillä Newport Newsin merimuseossa.
Lähteet
Gardiner, Robert (toim.):Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905.London:Conway Maritime Press, 2002.ISBN0-85177-133-5Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
.svg){kind=small}
