| Urdu | |
|---|---|
Enemmistökieli Vähemmistökieli |
|
| Oma nimi | اردو (urdu) لشکری (lashkari) |
| Tiedot | |
| Alue | |
| Virallinen kieli | |
| Puhujia | 170,2 milj. |
| Sija | 11. |
| Kirjaimisto | urdulainen kirjaimisto |
| Kielenhuolto | Kansallinen kieliviranomainen (Pakistan) Urdu-kielen kansallinen edistämisneuvosto |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä | indoiranilaiset kielet – indoarjalaiset kielet – läntiset hindikielet – hindustani |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | ur |
| ISO 639-2 | urd |
| ISO 639-3 | urd |
Urdu (اردو), tunnetaan myös puhujien keskuudessa nimellä lashkari (لشکری), on hindustanin kielen persianisoitu muoto. Urdu on puhujamäärältään suuri kieli ja sillä on tärkeä asema etenkin Pakistanissa, jossa suurin osa ei-urdunkielisestä kansasta osaa sitä toisena tai kolmantena kielenä. Urdun kieli kehittyi pohjoisessa Intiassa muslimien ja hindujen välisen vuorovaikutuksen välineeksi islamilaisten suufien perustamissa kylissä.
Kielen katsotaan olevan elinvoimainen. Urdu jakautuu neljään päämurteeseen.
Urdun läheisin sukulaiskieli on hindi. Urdu ja hindi ovat hindustanin kielen kaksi eri standardia ja ne ovat keskenään ymmärrettäviä. Useimmat urdua äidinkielenään puhuvat ymmärtävät hindin arkikieltä vaivatta ja päinvastoin. Kirjakielen ymmärtämisessä kummallakin ryhmällä on vaikeuksia, sillä hindiä kirjoitetaan devanāgarī-aakkosin, kun taas urdun aakkosto on kehitetty arabialaisesta kirjaimistosta. Lisäksi sivistyssanat hindiin lainataan sanskritista, kun taas urduun lähinnä persiasta ja arabiasta. Kieliopiltaan hindi ja urdu ovat käytännössä täysin yhtenevät.
Urdun kielen nimi on peräisin turkkilaiskielten sanasta ordu, joka tarkoittaa ”leiriä” tai ”armeijaa”. Se on lainautunut turkin kielen kautta eurooppalaisiin kieliin, esimerkiksi saksaan ja englantiin, muodossa horde ja merkityksessä ”ihmisjoukkio”, ”barbaarilauma” tai ”sotajoukko”. Intiassa sanalla tarkoitettiin sotilasleiriä. Urdu on siis ”sotilasleirin kieli”, joka on syntynyt Intian sankritista kehittyneiden prakritien, kansanmurteiden, lainatessa uusia aineksia mogulivalloittajien ja näiden sotajoukkojen maahan tuomista kielistä (turkkilaiskielet, persia ja arabia).
Urdulla lasketaan olevan yhteensä yli 170,2 miljoonaa puhujaa, joista äidinkielisiä 68,6 miljoonaa, mikä tekee siitä maailman 11. puhutuimman kielen.
Suurin osa urdun puhujista asuu joko Pakistanissa tai Intiassa. Virallisen kielen asema urdulla on molemmissa näissä maissa. Merkittäviä urdunkielisiä yhteisöjä on Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Arabiemiraateissa, Etelä-Afrikassa, Mauritiuksella ja Guyanassa. Pakistanissa perustuslakia muutettiin vuonna 2015 siten, että urdu korvasi englannin yhtenä maan kansalliskielenä. Tätä oltiin suunniteltu jo 1970-luvulla kirjoitetussa perustuslaissa, mutta asiaa ei saatu vahvistettua. Viranomaisten toive oli, että urdusta tulisi pakistanin monikielisen väestön yhteisen kommunikaation kieli. Tästä huolimatta englantia opetetaan edelleen pakistanilaisissa kouluissa.
Urdu ei ole kovin vanha sivistyskieli, koska urdunkielisillä alueilla on perinteisesti käytetty persiaa kirjallisuuden kielenä. Urdu alkoi eriytyä omaksi kielekseen muslimien valloitusretkien myötä pääsääntöisesti Delhin ympäristössä. Nykyään urdulla on kuitenkin elävä proosakirjallisuuden perinne. Tärkein kirjallisuudenlaji on novelli tai lyhyt kertomus, niin sanottu afsaana, jonka merkittävimpiä edustajia ovat olleet Saadat Hasan Manto ja Ahmed Nadeem Qasmi.
Urdunkielinen runous on yleensä mitallista ja pyrkii kielellisten kauneusarvojen korostamiseen. Urdunkielisen runouden esikuvana on toiminut mogulihovien persialaisperäinen hienostuneisuus, ja arvostetut persialaiset runomitat, kuten ghazal, on omaksuttu urdunkielisen runouden malleiksi. Myös länsimaisia runomittoja, kuten sonettia, on kokeiltu.
Intian ja Pakistanin jaosta huolimatta Delhi on vielä tänäkin päivänä merkittävä urdunkielisen kirjallisuuden keskus. Raamattu käännettiin ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan urduksi vuonna 1843.
Vaikka urdu kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin, sen kielioppi saattaa olla erittäin vaikeaa ja erilaista monin tavoin. Kielioppi on rikasta, ja pronomineista erotetaan muun muassa kohteliaisuusmuodot. Urdu on subjekti-objekti-verbi kieli, mikä tarkoittaa, että verbit ovat yleensä lauseen lopussa eikä ennen objektia.
Sanastoltaan urdu on alusta asti saanut vaikutteita persiasta. Muita ulkopuolisia vaikutteita on tullut myös arabiasta ja turkista.
Urdulle on tyypillistä postposition käyttö substantiivin jälkeen kuten suomessakin. Urdulla on ainutlaatuinen välimerkkisysteemi. Pisteitä käytetään joskus lopettamaan lause, vaikka perinteinen lauseen lopetusmerkki, vaakasuora viiva ”-”, on käytössä useimmin. Urdussa käytetään joskus länsimaisia versioita pilkuista, pisteistä, huutomerkeistä ja kysymysmerkeistä.
| Etinen | Keskinen | Takainen | |
|---|---|---|---|
| Suppea | i | u | |
| Lähes suppea | ɪ | ʊ | |
| Puolisuppea | e | ə | o |
| Puoliavoin | ɛ | ɔ | |
| Avoin | ɑ |
Lähde:
| Labiaali | Dentaali | Retrofleksi | Palataali | Velaari | Uvulaari | Glottaali | ||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaali | m | n | ɳ | ɲ | ŋ | |||
| Klusiili | Norm. | p | b | t | d | ʈ | ɖ | k | g | q | ʔ | |
| Asp. | pʰ| bʰ | tʰ | dʰ | ʈʰ | ɖʰ | kʰ | gʰ | ||||
| Affrikaatta | Norm. | t͡ʃ | d͡ʒ | ||||||
| Asp. | t͡ʃ ʰ| d͡ʒʰ | |||||||
| Frikatiivi | f | s | z | ʃ | ʒ | x | ɣ | h | |||
| Tremulantti | Norm. | r | ɽ | |||||
| Asp. | ɽʰ | |||||||
| Lateraali | l | |||||||
| Puolivokaali | ʋ | j | ||||||
Lähde:
Urdun aakkoset on johdettu persialaisista aakkosista, ja ne perustuvat arabialaisiin perusmerkkeihin. Kirjoitus on kuitenkin hieman kallellaan verrattuna esim. arabiaa kirjoitettaessa. Joidenkin kirjoitusmerkien nimet myös poikkeavat arabiasta. Kirjakielessä on jonkin verran poikkeuksia, joissa esiintyy sekä virallisia että epävirallisia kirjoitusmuotoja.ا