Postpositio on adpositio, joka on täydennyksensä jäljessä. Esimerkiksi adpositiolausekkeessa talon alla sana alla on postpositio ja sana talon on sen täydennys.
Kuten adpositiot yleensä, postpositiot ovat taipumattomia tai vaillinaisesti taipuvia sanoja, jotka esiintyvät nominin tai nominilausekkeen yhteydessä ja ilmaisevat olion tai asian yhteyttä johonkin toiseen olioon tai asiaan, esimerkiksi sijaintia (talon alla), aika- (koulun jälkeen) tai syysuhdetta (rahan takia).
Postpositioita esiintyy kautta maailman. Noin puolessa Grambank-tietokannan kielistä on postpositioita (tällaisia ovat mm. suomi ja sen sukukielet, samoin esimerkiksi japani, korea, turkki ja hindi). Noin puolesta postpositiot puuttuvat, eli kielessä on pelkästään prepositioita tai ei adpositioita ollenkaan. Maantieteellisesti postpositiot ovat prepositioita yleisempiä Aasiassa (Kaakkois-Aasiaa lukuun ottamatta), Uudessa-Guineassa (paitsi saaren luoteisosissa) sekä suurimmassa osassa Etelä-Amerikkaa. Myös pama-nyungalaisissa kielissä tavataan paljon postpositioita. Postpositiot ovat tunnetusti tyypillisiä kielille, joiden perussanajärjestys on SOV (subjekti–objekti–verbi).
Postpositioita esiintyy kaikissa uralilaisissa kielissä (sitä vastoin prepositiot ovat myöhempi innovaatio, niitä tavataan vain itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä). Osa niistä on muodostettu vartaloista, jotka ovat ikivanhoja ja palautuvat jo kantauraliin. Kautta kielikunnan esiintyy esimerkiksi suomen sanavartaloiden ala- (alla, alta, alle), ylä-, ete- (edessä, edestä, eteen jne.) ja taka- (takana, taakse, takaa) vastineista muodostettuja postpositioita ja adverbeja. Osa suomen postpositioista on syntynyt myöhemmin kieliopillistumalla substantiiveista (esim. päällä, rinnalla, toimesta, ansiosta) tai verbien nominaalimuodoista (esim. hetken kuluttua, viidestä alkaen). Monet postpositiot sisältävät sijapäätteen tai muodostavat useamman sijan (usein paikallissijan) sarjoja (esim. päässä – päästä – päähän – päällä – päältä – päälle).
Suomen adpositioista suuri osa on postpositioita. Osa on prepositioita tai ns. ambipositioita, jotka voivat esiintyä sekä täydennyksensä edellä että jäljessä (sormien läpi ~ läpi sormien). Postpositioiden täydennykset ovat suomessa useimmiten genetiivimuotoisia. Täydennyksenä toimivan persoonapronominin yhteydessä tai sijasta postpositioon (etenkin sijapäätteen sisältävään) voi liittyä possessiivisuffiksi: (minun) kanssani, heidän välilleen.