Vaalearosella (Platycercus adscitus) on itäaustralialainen korean värinen kaija. Lajin aiempi nimi on valjurosella, nimi vaihtui vaalearosellaksi vuonna 2006.
Lajilla on kaksi alalajia: P.a. adscitus ja P. a. palliceps.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 30cm ja paino 95–120g.
Sen höyhenpuku on selästä keltaisen ja mustan kirjava, pää on vaaleankeltainen, rinta keltainen, vatsa ja pyrstö vaaleansiniset, siivet tummansiniset ja mustat, sekä alaperä punainen. Nokka on vaaleanharmaa, iiris tummanruskea ja koivet harmaat.
Näkyvillä aikuisille vaalearosellanaaraille ja poikasille ominainen jana valkoisia pilkkuja siipien alapinnalla.
Sukupuolet ovat suunnilleen samanväriset, aikuisilla naarailla (mutta myös nuorilla molemmista sukupuolista) voi olla rivi pilkkuja siipisulkiensa sisäpinnalla. Naaraan värit voivat olla hieman hailakammat, mutta etenkin ilman vertailukohtaa erot ovat hyvin pienet.
Nuori lintu on haileamman värinen ja sillä voi olla punaista tai harmaata päässä, ja molemmilla sukupuolilla voi olla vaalea rivi pilkkuja siipisulkien sisäpinnalla.
Alalajien pääasiallinen ero on sinisen määrä: P. a. palliceps -alalajilla sininen nousee alavatsasta korkeammalle, jopa nokalle saakka. Kyseinen alalaji on myös nimilajia kookkaampi.
Esiintyminen
Vaalearosella elää yleisenä Australian koillisosassa ja siitä tunnetaan kaksi alalajia, adscitus ja palliceps. John Latham kuvaili lajin holotyypinCooktownista Australiasta. Populaation koko on noin 100000yksilöä. Laji istutettiin Havaijille 1877 mutta sitä ei ole tavattu vuoden 1928 jälkeen.
Elinympäristö
Vaalearosellat asuttavat alavien maiden valoisia metsiä, hakkuuaukeita ja metsäniittyjä.
Lisääntyminen
Pesä on puun kolossa tai onkalossa, usein virran rannalla. Naaras munii kolmesta viiteen munaa, joita se hautoo kolmisen viikkoa. Poikaset jättävät pesän viisiviikkoisina ja pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä useita viikkoja. Aikuisen puvun nuori lintu saa vuoden ikäisenä.
Lajin ruokavalio koostuu siemenistä, viljasta, marjoista, hedelmistä sekä hyönteisistä ja niiden toukista. Paikoin ne ovat harmillisia puutarhatuholaisia.
Lemmikkinä
Vaalearosellaa tavataan lemmikkinä Suomessakin, mutta se on lemmikkinä harvinainen.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet
Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN0-87666-959-3
↑BirdLife International:Platycercus adscitusIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2.2012.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014.(englanniksi)
.jpg)