Valois

Valois oli hallitsijasuku, joka hallitsi Ranskaa vuosina 1328–1589. Valois’t olivat osa kapetingien hallitsijasukua. Heitä edelsi niin sanottu suorien kapetingien hallitsijasuku, ja heidän jälkeensä valtaan nousi myös kapetingeihin kuulunut Bourbon-suku.

Valoisien eri haarat

Suku on saanut nimensä Valois’n kreivikunnasta Picardiassa. Nimi viittaa Oisejoen laaksoon (ransk. Val d’Oise). Ranskan kuningas Filip III Rohkea antoi kreivikunnan apanaasiläänityksenä pojalleen Kaarlelle, jonka pojasta tuli vuonna 1328 Valois-suvun ensimmäinen hallitsija, kuningas Filip VI. Vaikka Filip VI oli häntä edeltäneen kuninkaan Kaarle IV:n serkku, hallitsijahuoneen nimeksi vaihtui Valois, kun hallitsijaperheen naispuoliset ja naislinjaiset perilliset syrjäytettiin kruununperimyksessä. Valois-suvun päähaara sammui vuonna 1498, mutta suvussa oli monia nuorempia sivuhaaroja:

Lisäksi suvusta polveutui monia aviottomista jälkeläisistä alkaneita niin sanottuja bastardisukuhaaroja (rameaux illegitimes). Näistä vielä pitkään itse Valois-suvun sammumisen jälkeen elivät muun muassa Longuevillen, Valois-Saint-Remyn ja herttuallinen Angoulêmen sukuhaara.

Valois-dynastian päähaara

Orléansin sukuhaara

Angoulêmen sukuhaara

Henrik III oli viimeinen Valois-sukuun kuulunut Ranskan hallitsija, ja hänen kuollessaan vuonna 1589 suku sammui mieslinjalta. Häntä seurasi valtaistuimelle Henrik IV, Vendômen herttua ja Navarran kuningas, ja näin Bourbon-suku tuli valtaan Ranskassa.

Valois-suvun burgundilaishaaran silloinen perillinen, Espanjan kuningas Filip II tavoitteli vuoden 1589 jälkeen Ranskan kuningaskuntaa vuosikausia tyttärelleen, prinsessa Isabella Clara Eugenialle, joka oli syntynyt Filipin avioliitosta Ranskan kuningas Henrik II:n vanhimman tyttären Elisabet Valois'n kanssa.