Valsartaani

Valsartaani
Valsartaani
Valsartaani
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(2S)-3-Metyyli-2-[pentanoyyli-[[4-[2-(2H-tetratsol-5-yyli)fenyyli]fenyyli]metyyli]amino]butaanihappo
Tunnisteet
CAS-numero 137862-53-4
ATC-koodi C09CA03
PubChem CID 60846
DrugBank DB00177
Kemialliset tiedot
Kaava C24H29N5O3 
Moolimassa 435,5 g/mol
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 116–117 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 10–35 %
Proteiinisitoutuminen 85–99 %
Metabolia 20 % annoksesta hajoaa metaboliiteiksi, loput eivät
Puoliintumisaika 6–9 h
Ekskreetio 83 % ulosteessa, 13 % virtsassa
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Valsartaani on angiotensiinireseptorin salpaaja ja siten verenpainelääke.

Suomessa on myynnissä 40 milligrammaa (mg), 80 mg, 160 mg ja 320 mg valsartaania sisältäviä lääkkeitä muun muassa kauppanimin Diovan ja Valsarstad. Markkinoilla on myös valsartaania ja amlodipiiniä sisältäviä yhdistelmälääkkeitä.

FDA hyväksyi valsartaanin USA:n lääkemarkkinoille joulukuussa 1996.

Käyttö

Valsartaanin hoitokohteita ovat kohonnut verenpaine, oireellinen sydämen vajaatoiminta ja uuden sydäninfarktin ehkäisy. Valsartaani laskee kuolleisuusriskiä näihin sairauksiin liittyviin komplikaatioihin.

Valsartaania ei suositeta primäärisen hyperaldosteronismin aiheuttaman verenpaineen laskemiseen, sillä sen teho on tässä tilanteessa huono. Teho on huono myös muiden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien verenpainelääkkeiden kohdalla.

Valsartaania käytetään lääkärin määräyksen mukaan. Yleensä korkeaa verenpainetta poteville aikuisille vuorokausiannos on 80 mg ja lapsille 40 mg. Sydäninfarktin läpikäyneillä ja sydämen vajaatoimintaa potevilla aloitusannos on usein 40 mg/vrk ja annosta korotetaan vähintään kahden viikon välein 320 mg/vrk asti, joka otetaan kahtena 160 mg annoksena.

Vasta-aiheet ja huomiot

Valsartaanin käytössä huomioitavia asioita ovat muun muassa:

Haittavaikutukset ja yliannostus

Valsartaanin haittavaikutukset ovat harvinaisia. Yleisimpiä haittavaikutuksista ovat heikkous, sekavuus, kuiva suu, päänsärky ja yskä.

Yliannostus alentaa verenpainetta merkittävästi ja voi aiheuttaa heikotusta. Tämä voi pahimmillaan johtaa verenkiertoshokkiin.

Toimintamekanismi

Valsartaani on ATR-estäjä. Se on hyvin spesifinen kilpaileva AT1-reseptorien antagonisti. Se vie siis reseptorissa sitoutumispaikkoja angiotensiiniltä II, jolloin angiotensiinin kyky aktivoida reseptoreita vähenee. Aktivointi johtaisi verisuonten supistumiseen ja aldosteronin tuoton kasvuun. Nämä vaikutukset lisäisivät verenpainetta. Valsartaanin affiniteetti (pKd) AT1-reseptoreille on 7.65±0.12.

Farmakokinetiikka

Nieltynä valsartaani imeytyy nopeasti ja sen maksimipitoisuus veriplasmassa saavutetaan 2–4 tunnin kuluttua. Ruoka alentaa hyötyosuutta. Noin 20 % annoksesta metaboloituu ilmeisesti CYP450-entsyymien avulla ja loput erittyvät muuntumattomana lähinnä ulosteessa. Metaboliiteista noin puolet ovat 4-hydroksivalsartaania (CAS numero 188259-69-0).