| Vasektomia | |
|---|---|
Miehen sterilisaatio. Kuvassa punaisilla ympyröillä merkittynä siemenjohtimet, jotka katkaistaan vasektomiassa. |
|
| Ala | Andrologia |
| Syyt | Raskauden ehkäisy, lisääntymiskyvyn poistaminen |
| Luokitus | |
| ICD-10 | Z30.2 |
| Huom.! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Vasektomia tarkoittaa miehen siemenjohtimien (lat. vas deferens) katkaisua. Vasektomia on steriloinnin menetelmä miehille. Vasektomia on yksinkertainen, tehokas, turvallinen ja pysyvä ehkäisymenetelmä. Pitkällä aikavälillä vasektomia tulee taloudellisesti edullisemmaksi kuin esimerkiksi kondomit tai ehkäisypillerit. Verrattuna naisen sterilisaatioon, vasektomia antaa paremman ehkäisytehon, sisältää pienemmän komplikaatioriskin ja on hinnaltaan edullisempi.
Toimenpiteen nimi on peräisin latinasta: vas ("johdin") + ektomia ("katkaisu, leikkaaminen pois") Sterilisaatiosta käytetään myös kansankielistä ilmausta "piuhat poikki".
Siemenjohtimia on kaksi ja ne kulkevat molemmilla puolilla nivuskanavassa ja ovat noin 25–45 senttimetriä pitkät ja läpimitaltaan noin 2 millimetriä. Ne lähtevät kummastakin lisäkiveksestä kulkien kivespussin kautta, kiertäen virtsarakon etupuolelta yläkautta ja päättyen virtsaputkeen virtsarakon takapuolella siemenheittotiehyenä. Siemensyöksyssä siittiöiden lisäksi virtsaputkeen purkautuu rakkularauhasen ja eturauhasen eritteitä sekä jonkin verran myös eturauhasen alla sijaitsevista bulbouretraalirauhasista eli Cowperin rauhasista.
Vasektomia tehtiin ensimmäistä kertaa koiralle vuonna 1823. Ensimmäiset vasektomiat ihmisille tehtiin 1880-luvulla, jolloin toimenpiteen tarkoituksena oli hoitaa eturauhasen liikakasvua. 1890-luvulla huomio kiinnittyi vasektomian mahdollisuuteen toimia ehkäisymenetelmänä. Ensimmäinen steriloimistarkoituksessa tehty vasektomia tehtiin vuonna 1899 Yhdysvalloissa. Ensimmäinen kansallisen tason vasektomiaohjelma julkistettiin Intiassa vuonna 1954.
Maailmanlaajuisesti vasektomiaa ehkäisynään käyttää 6–10 prosenttia. Vasektomiat ovat määrällisesti laskussa maailmanlaajuisesti. Kahdessa vuosikymmenessä vasektomioiden määrät ovat tippuneet 61 prosenttia. Yhtenä syynä suosion laskuun on pidetty vasektomian heikkoa saatavuutta. Vähiten vasektomiaa hyödynnetään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa alle 0,1 % naimisissa olevista naisista raportoi käyttävänsä vasektomiaa ehkäisymenetelmänään.
Kulttuuriset uskomukset esimerkiksi lisääntymisestä ja maskuliinisuudesta, sosiaaliset normit ja tiedon puute vaikuttavat merkittävästi vasektomian hyväksyttävyyteen ehkäisykeinona. Ennakkoluuloista johtuen vasektomiaan saatetaan liittää virheellisiä käsityksiä, että vasektomia heikentäisi miehen kunniaa, seksuaalista kykyä tai maskuliinisuutta. Vasektomia saatetaan myös virheellisesti sekoittaa kastraatioon, joka on täysin eri toimenpide.
Vuosina 1987–1995 vasektomioita tehtiin alle tuhat vuodessa. Vuodesta 1996 alkaen vasektomioita on tehty noin 2 000 vuosittain.
Suomessa tehtiin vuonna 2024 yhteensä 1 696 vasektomiaa. Suomalaisille ulkomailla tehdyt vasektomiat eivät sisälly Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sterilointitilastoihin.
| Ikäryhmä | Osuus (%) | Lukumäärä |
|---|---|---|
| alle 29 | 0,5 % | 9 |
| 30 – 34 | 15,1 % | 265 |
| 35 – 39 | 27,1 % | 459 |
| 40 – 44 | 30,0 % | 507 |
| yli 45 | 27,9 % | 456 |
Alle 30-vuotiailla perusteet vasektomialle olivat: vähintään 3 alaikäistä lasta (100,0 %), ehkäisyvaikeudet (11,1 %), muut perusteet (0 %).
Yli 30-vuotiailla perusteet vasektomialle olivat: vähintään 30 vuoden ikä (98,0–99,2 %), vähintään 3 alaikäistä lasta (22,8–30,1 %), ehkäisyvaikeudet (3,4–5,3 %), muut perusteet (0,4 %).
Vuonna 2023 Ruotsissa vasektomioita suoritettiin 4480, joista 1904 suoritettiin 20–39 -vuotiaille. Vasektomioiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Yhdysvalloissa tehdään vuosittain yli 500 000 vasektomiaa. Vuosien 2014–2021 välillä vasektomioiden määrä kasvoi 26 prosenttia.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdään noin 11 000 vasektomiaa vuosittain.
Intiassa tehdään 6 miljoonaa vasektomiaa vuosittain.
| Sija | Maa | Vasektomian yleisyys (%) |
|---|---|---|
| 1. | Etelä-Korea | 16,8 |
| 2. | Australia | 14,0 |
| 3. | Bhutan | 12,6 |
| 4. | Yhdysvallat | 11,3 |
| 5. | Uusi-Seelanti | 10,1 |
| 6. | Yhdistynyt kuningaskunta | 9,8 |
| 7. | Belgia | 8,4 |
| 8. | Kanada | 7,4 |
| 9. | Espanja | 6,2 |
| 10. | Alankomaat | 6,0 |
Vuonna 2024 vasektomiaa hakevien miesten keski-ikä oli Suomessa 41,0 vuotta. Yhdysvalloissa vasektomien saaneiden miesten keski-ikä on 36–38 vuotta, alueesta ja tutkimuksesta riippuen.
Suurimmalla osalla vasektomian saaneista miehistä on lapsia. Lapsettomien osuus vasektomian saaneista miehistä on tutkimuksista riippuen 3,5–17 prosenttia. Useissa maissa on raportoitu, että 2020-luvulla vasektomioissa nuorten lapsettomien miesten osuus on lähtenyt kasvuun. Yhdysvalloissa on arvioitu, että vuoden 2022 Dobbs-päätöksen jälkeen vasektomiaa hakevista jopa 19 % on lapsettomia miehiä, kun se oli ennen päätöstä 3–4 %.
Tutkittaessa vasektomian saaneiden miesten yhteisiä piirteitä Yhdysvalloissa seuraavat ominaisuudet korostuivat: korkeampi ikä, valkoinen, avioliitossa, korkeampi koulutustaso, syntymäpaikka Yhdysvalloissa, korkeammat kotitalouden tulot, ei-katolinen, korkeampi lasten lukumäärä. Lisäksi on havaittu, että isät hyödyntävät vasektomiaa hieman todennäköisemmin, kun perheessä on enemmän poikalapsia. Ison kyselytutkimuksen mukaan vasektomian saaneet vapaaehtoisesti lapsettomat miehet ovat merkittävästi varakkaampia kuin lapsia hankkineet vasektomian saaneet miehet. Vasektomian saaneet lapsivapaat miehet ovat myös merkittävästi useammin ateisteja tai agnostikkoja verrattuna lapsia omaaviin. Vapaaehtoisesti lapsettomat vasektomian saaneet ovat keskimäärin myös muutaman vuoden nuorempia ja heillä on pienempi painoindeksi. Yhdysvaltalaistutkimuksesta on havaittu, että vapaaehtoisesti lapsettomat miehet käyttävät keskimäärin noin kaksi kertaa enemmän aikaa vasektomiapäätöksen harkitsemiseen verrattuna lapsiperheellisiin. Vapaaehtoisesti lapsettomien osuuden kasvu on nähty myös Kanadassa; vuosien 2018–2024 välillä vapaaehtoisesti lapsettomien osuus vasektomian saaneissa kasvoi 6 prosentista 16 prosenttiin.
Uudessa-Seelannissa eräät lääkärit ovat todenneet, että lapsettomat vasektomiaa hakevat miehet ovat miettineet asiaa paljon muita enemmän, ja että he ovat päätöksestään hyvin varmoja.
Vasektomiaan hakeudutaan monista erilaisista syistä.
Henkilö voi kokea, ettei halua lapsia ja että perheen ihanteellinen koko on saavutettu.
Esimerkiksi hormonaalinen ehkäisy voi aiheuttaa naiselle haittavaikutuksia, jotka rajoittavat hormonaalisten ehkäisymenetelmien käyttöä. Näin ollen vasektomian hankkiminen voi helpottaa naisen tilannetta.
Henkilöllä itsellään tai hänen suvussaan voi olla todettu sairaus, jonka periytyminen lapselle on mahdollista ja haitallista. Sen vuoksi ei haluta ottaa riskiä, että lapsi joutuisi kärsimään tilanteesta.
Vasektomiaa hakeva voi kokea, että raskaus olisi liian raskasta joko itselle tai puolisolle, minkä vuoksi raskautta halutaan välttää. Vasektomia voidaan nähdä ratkaisuna, jonka avulla vältetään elämänlaadun tai elintason lasku. Esimerkiksi Yhdysvalloissa finanssikriisi (2007–2009) kasvatti miesten halua hankkia vasektomia.
Vasektomiaa hakevalla voi olla näkemyksiä siitä, että ihmisten tulisi välttää lisääntymistä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Toisaalta vasektomiaa hakevan puolisolla voi olla vakaumus, joka rajoittaa muiden ehkäisymenetelmien käyttöä.
Vapaaehtoisesti lapsettomilla ei ole lapsia eivätkä he halua lapsia. Vasektomia voi tuoda vapaaehtoisesti lapsettomalle mielenrauhan ja parantaa elämänlaatua, kun raskauden riski on poistettu. Näin ollen vasektomia voi liittyä henkilön identiteettiin pysyä lapsivapaana loppuelämän ajan. Osalle perheen käsite ei tarkoita lasten hankkimista, vaan perhe on se, minkä ihminen itselleen valitsee.
Vasektomiaa hakevalla voi olla antinatalistisia näkemyksiä. Antinatalismin mukaan ihmisten lisääntyminen on moraalitonta, koska uuden elämän synnyttäminen luo uutta kärsimystä maailmaan eikä vauvalta voi kysyä suostumusta, olisiko hän halunnut syntyä. Sen vuoksi antinatalistit katsovat, että on eettisesti oikein olla lisääntymättä.
Henkilö voi varautua siihen, että abortin ja ehkäisyn saatavuutta rajoitetaan tai kielletään kokonaan. Siten vasektomian avulla henkilö varmistaa, ettei hän jää ilman ehkäisyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa poliittiset muutokset 2020-luvulla ovat voimakkaasti lisänneet miesten halua hankkia vasektomia. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden kumottua Roe vastaan Wade -päätöksen, vasektomia-hakusana on kasvattanut merkittävästi suosiota Google-haussa. Vuoden 2024 Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen vasektomioiden suosio kasvoi 1200 prosentilla Planned Parenthoodin tietojen mukaan.
Vastuu perhesuunnittelusta on ollut perinteisesti naisen vastuulla. Vasektomiaa hakeva voi kokea, että miesten tulee osallistua tasa-arvoisemmin perhesuunnitteluun ja ehkäisystä päättämiseen.
Vasektomiaa hakeva voi haluta välttää tilanteen, jossa joutuu vastentahtoisesti isäksi esimerkiksi sperman varastamisen tai ehkäisyn laiminlyönnin takia.
Ennen toimenpidettä kivespussin karvat ajellaan. Vasektomia tehdään yleensä paikallispuudutuksessa. Puudutusaine joko injektoidaan neulalla tai sumutetaan iholle. Vasektomia on toimenpiteenä lähes kivuton ja kivuliain vaihe on yleensä puudutusvaihe. Puudutuksen jälkeen kivesten alue on tunnoton, minkä vuoksi kipua ei pitäisi tuntea ollenkaan, mutta osa miehistä saattaa tuntea puudutusalueella "vetämisen" tai paineen tunnetta. Vasektomioita voidaan tehdä myös nukutuksessa. WHO:n suosituksen mukaan erittäin ahdistuneelle vasektomiapotilaalle voidaan myös antaa rauhoittavaa lääkettä ennen toimenpidettä.
Toimenpiteen aluksi kivespusseihin tehdään 1 senttimetrin viilto, jonka kautta siemenjohtimet katkaistaan ja niistä leikataan 1–2 senttimetrin mittainen pala. Tämän jälkeen joko toinen tai molemmat siemenjohtimien päät suljetaan. Lopuksi haavat ommellaan kiinni. Nopeimmillaan toimenpide voidaan tehdä jopa 10 minuutissa.

Vasektomian suorittaminen veitsettömällä menetelmällä on yleistynyt (engl. no-scalpel vasectomy, lyh. NSV). Veitsettömän menetelmän etuna on, että siitä seuraa tavanomaista vähemmän komplikaatioita (0,4 %) verrattuna perinteiseen vasektomiaan (3,1 %). Veitsettömällä menetelmällä toimenpide on nopeampi perinteiseen vasektomiaan verrattuna, koska siemenjohdin on saatavissa helpommin esille koukkupihdin avulla. Veitsetön menetelmä kehitettiin Kiinassa vuonna 1974. Suomessa veitsetön menetelmä otettiin ensimmäisenä käyttöön TYKS:ssa vuonna 1996. Yhdysvalloissa urologijärjestö American Urological Association suosittelee veitsettömän menetelmän käyttöä, koska kyseessä on mini-invasiivinen toimenpide.
Tutkimuksissa on todettu, että kiveksenpuoleisen siemenjohtimen pään jättäminen avoimeksi (engl. open ended vasectomy) pienentää komplikaatioiden riskiä, mitä voidaan pitää edistyksenä vasektomian toteuttamisen tekniikassa.
Vasektomia voidaan toteuttaa eri tekniikoilla:
Useat vasektomioita suorittavat terveydenhuollon yritykset markkinoivat "No-scalpel, no-needle, open ended" -tekniikoilla tehtyä vasektomiaa "kultastandardiksi".
Vasektomiasta toipuminen kestää noin kaksi viikkoa, jonka ajan kivekset ovat arat. Kivespusseissa saattaa olla kipua, turvotusta ja mustelmia usean päivän ajan. Toimenpiteen jälkeen suositellaan käytettäväksi napakoita alushousuja, jotka rajoittavat kivesten liikkumista. Jääpussit voivat tuoda lievitystä kipuun. Reseptivapaat tulehduskipulääkkeet voivat myös auttaa ensimmäisinä päivinä. Haava tulee pitää puhtaana ja kuivana. Saunaan, kylpyyn tai uimaan voi mennä viikon kuluttua toimenpiteestä. Rasittavaa liikuntaa tulee välttää viikon ajan toimenpiteen jälkeen. Seksuaalista aktiivisuutta suositellaan vältettäväksi yhdestä kahteen viikkoon vasektomian jälkeen.

Vasektomiasta ei jää pysyviä arpia, tai korkeintaan hyvin pienet arvet, ja toipumisvaiheen jälkeen niitä voi olla erittäin vaikea tunnistaa iholta, koska arvet lisäksi haalistuvat.
Vasektomian myötä miehen spermassa ei ole enää siittiöitä, minkä vuoksi miehestä tulee steriili. Steriiliys ei tule välittömästi vasektomian jälkeen, koska siittiöitä voi jäädä siemenjohtimiin. Siittiöiden määrä siemennesteessä lähtee voimakkaaseen laskuun jo kahden viikon kuluttua vasektomiasta, jolloin 30 %:lla todetaan atsoospermia. 16 viikon jälkeen vasektomiasta yli 90 %:lla todetaan atsoospermia, ja 24 viikon kuluttua luku on noin 95 %.
Ehkäisystä tulee huolehtia siihen saakka, kunnes steriiliys on varmistettu siemennesteanalyysissa (vasektomiakontrolli). Steriiliys varmistetaan kolmen kuukauden kuluttua siemennestenäytteestä, jota on edeltänyt vähintään 20 ejakulaatiota. Siemennestenäyte annetaan masturboimalla. Arviolta yhdellä prosentilla vasektomian saaneilla on vielä tämän jälkeen siittiöitä näytteessä. Näiden henkilöiden on jatkettava muiden ehkäisymenetelmien käyttöä, kunnes steriiliys on varmistettu uudella testillä.
Tutkimusten mukaan 30 prosenttia miehistä ei tee siemennesteanalyysia vasektomian jälkeen.
Joissain maissa siemennestenäyte voidaan toimittaa myös postitse laboratorioon tai toteuttaa täysin kotitestinä.
Eri maissa on erilaiset käytännöt, milloin vasektomia katsotaan onnistuneeksi.
| Yhteisö ja ohjeistus | Näytteenoton ajankohta | Onnistumisen kriteerit | Epäonnistumisen kriteerit |
|---|---|---|---|
| AUA / 2012 | 8–16 viikkoa toimenpiteen jälkeen. |
|
|
| ABA, BAS, BAUS / 2016 | 12 viikkoa toimenpiteestä ja vähintään 20 ejakulaation jälkeen. |
|
|
| EAU / 2012 | 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä ja vähintään 20 ejakulaation jälkeen. |
|
|
| CUA / 2016 | 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Ei ejakulaatiota 2–7 päivää ennen näytteenottoa. |
|
|
| ASERNIP-S / 2014 | 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä ja vähintään 20 ejakulaation jälkeen. |
|
|
Siittiöiden havaitsemiseen vaikuttaa käytettävän testin menetelmä, esimerkiksi sentrifugin käyttäminen. Harvinaisten liikkumattomien siittiöiden (RNMS) näkyminen siemennesteessä voidaan paikantaa pieniin aukkoihin siemenjohtimien päissä, jotka voivat mahdollistaa vasektomian epäonnistumisen. Vaikka siemennestenäytteessä havaittaisiin harvinaisia liikkumattomia siittiöitä (RNMS), raskautumisen todennäköisyys on silti pienempi kuin siemenjohtimien rekanalisaatio (todennäköisyys pienempi kuin 1:2 000).
Vasektomian epäonnistuminen voi johtua seuraavista tekijöistä:
Vasektomian ehkäisyteho on 99,85–99,9 prosenttia. Tilastoja heikentää se, että jotkut vasektomian saaneet miehet eivät noudata ohjetta käyttää ehkäisyä siihen saakka, kunnes siemennesteanalyysi varmistaa miehen steriiliyden. Vasektomian ehkäisyteho on parempi kuin naisen sterilisaatiolla. Vasektomia ei suojaa sukupuolitaudeilta.
Vasektomian jälkeen siittiöiden tuotanto jatkuu kiveksissä. Kun siittiöt eivät voi poistua siemensyöksyn kautta, siittiöt imeytyvät takaisin kehoon keskimäärin 74 vuorokauden kuluttua niiden syntymisestä.
Tutkimuksen mukaan vasektomian käyneillä miehillä on merkittävästi korkeampi seksuaalinen tyytyväisyys. Raskauteen liittyvän stressin poistumisella voi olla positiivista vaikutusta. Eräiden tutkimusten mukaan vasektomian käyneillä miehillä erektiot, orgasmit ja seksuaalinen mielihyvä ovat vahvistuneet. Lisäksi vasektomian käyneiden puolisot ovat raportoineet parannusta kiihottuneisuudessa, seksuaalisessa mielihyvässä, orgasmeissa, vaginan kosteudessa sekä libidossa. Syyksi on esitetty, että raskauteen liittyvä pelkoa ei ole, ja se ei siksi häiritse seksuaalista suoriutumista.
Miehen sterilisaatiosta ei ole todettu koituvan pitkällä aikavälillä terveydellisiä haittoja. Vasektomian ei ole katsottu vähentävän seksuaalista mielihyvää. Se ei myöskään estä erektiota tai siemensyöksyä. Vasektomian jälkeen siemennesteen määrä pysyy liki samana, koska siittiöiden osuus siemensyöksystä on hyvin pieni, noin 1–5 %. Vasektomian jälkeen siemenneste näyttää, maistuu ja tuoksuu samalta kuin aiemmin. Vasektomia ei vaikuta hormonitoimintaan eikä se yleensä edellytä sairasperusteista poissaoloa työstä.
15 vuotta kestäneessä isossa tutkimuksessa (n=105 393) selvitettiin vasektomian komplikaatioita leikkauspäivänä ja 4 kuukautta vasektomian jälkeen. Tutkimuksen mukaan komplikaatioita ilmeni seuraavasti:
Spermagranuloomaa voi esiintyä jopa 20 %:lla siementiehyissä ja 15 %:lla lisäkiveksessä. Se on tavallisimmin alle puolen sentin kokoinen ja haitaton.
Sterilisaation epäonnistumista eli siemenjohtimen päiden yhdistymistä esiintyy toisen tutkimuksen mukaan noin 0.2–0.6 %:lla leikatuista. Yhdistyminen on yleisintä pian vasektomian jälkeen, minkä vuoksi siemennesteanalyysi suositellaankin tehtäväksi noin 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Vaikka kyse on äärimmäisen harvinaisesta ilmiöstä, yhdistymistä voi tapahtua vielä 7 vuotta negatiivisen siemennesteanalyysin jälkeen. Siemenjohtimesta leikatun palan pituudella ei ole merkitystä siemenjohtimien rekanalisaation todennäköisyyteen. Siemenjohtimien sulkemiseen käytetty tekniikka vaikuttaa rekanalisaation todennäköisyyteen; kauterisaatiolla rekanalisaation riski on pienin. Mikäli uudelleenyhdistymistä tapahtuu, voidaan vasektomia tehdä uusiksi.
Erään tutkimuksen mukaan seitsemän kuukauden kuluttua vasektomiasta noin 15 prosenttia aiemmin asymptomaattisista miehistä kokee jonkinasteista epämukavuuden tunnetta sukuelinten alueella. Saman tutkimuksen mukaan 1,6 prosenttia kuvaili kipua kohtalaiseksi ja 0,9 prosenttia kuvaili kipua vakavaksi. Toisen tutkimuksen mukaan arviolta 1–2 % vasektomian läpikäyneistä kärsii pitkäaikaisesta kivusta (engl. post-vasectomy pain syndrome), joka vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun. Vasektomian purkuleikkaus eli siemenjohtimien yhdistäminen auttaa lievittämään kipuja 69–100 prosentin todennäköisyydellä. Tämä viittaa siihen, että osa PVPS-kivuista johtuu lisäkivekseen kertyvästä paineesta, joka helpottaa siemenjohtimien yhdistämisen jälkeen. Mikäli vasektomian purkuleikkaus ei helpota kipuja, on olemassa useita muita lääketieteellisiä operaatioita, joilla PVPS-kipuja voidaan poistaa.
Vasektomian ja eturauhassyövän välisestä yhteydestä on ristiriitaisia näkemyksiä. Osa tutkimuksista toteaa, ettei yhteyttä ole, kun taas osa tutkimuksista toteaa, että on olemassa pieni riski. Erään ison suomalaistutkimuksen (n=38 124) mukaan vasektomian saaneilla on pienempi todennäköisyys kuolla eturauhassyöpään. Niissäkin tutkimuksissa, joissa on havaittu pieni kohonnut riski, ei ole havaittu yhteyttä kohonneeseen syöpäkuolleisuuteen. Keskustelu vasektomian ja kohonneen eturauhassyövän riskin välisestä yhteydestä alkoi vuonna 1993 julkaisusta tutkimuksesta, joka on kuitenkin saanut osakseen paljon kritiikkiä. Yhdeksi syyksi epäillään tilastoharhaa, joka aiheutuu siitä, että vasektomian käyneitä testataan eturauhassyövän varalta todennäköisesti useammin, minkä vuoksi vasektomian hankkineille todetaan useammin eturauhassyöpiä. Lisäksi kyseiseen tutkimukseen osallistui terveydenhuoltotyöntekijöiden puolisoita, mikä aiheuttaa valintaharhan eikä tutkimuksen otos ole siksi edustava. Amerikan urologien liitto AUA:n kannanoton mukaan vasektomialla ja kohonneella eturauhassyövän riskillä ei ole yhteyttä.
Oikeus käyttää vasektomiaa ehkäisymenetelmänä vahvistui vuonna 1985, kun sterilisaatioon pääsyä helpotettiin lisäämällä lakiin kriteerit, jotka koskevat vasektomiaa hakevan ikää tai lasten määrää.
Suomessa steriloimislaki (24.4.1970/283) sekä steriloimisasetus (24.5.1985/427) säätelevät vasektomian suorittamista. Steriloimislain mukaan steriloimiseen voidaan asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:
1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;
5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;
6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia.
Steriloimisluvasta päättää joko yksi lääkäri (kohdissa 1 ja 2), kaksi lääkäriä (kohdissa 3 ja 4) tai Valviran raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta (kohdissa 5 ja 6). Kohta 3 koskee ainoastaan vasektomian hakijaa, minkä takia mies ei voi hakea vasektomiaa siksi, että raskaus vaarantaisi naisen hengen tai terveyden. Mikäli vasektomiaa hakee kohdan 5 tai 6 perusteella, syy on perusteltava ja hakijalta kysytään lääkärin lausunto tai kopio potilasasiakirjoista.
Vasektomioita tehdään Suomessa julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa. Suomessa vasektomian hinta julkisella puolella on muutamia satoja euroja ja yksityisellä hinta voi olla yli tuhat euroa.
Vasektomiaa hakevan on ensin varattava aika lääkärin vastaanotolle, jossa hakijan taustat tarkistetaan. Lääkärin on lain mukaan kerrottava steriloimista haluavalle steriloimisen merkitys ja vaikutukset sekä muut mahdollisuudet estää raskaus. Hakija sekä lääkäri täyttävät ST1-lomakkeen, joka toimitetaan Valviralle. Lain mukaan mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisolleen varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus saapua kuulemistilaisuuteen, jossa käsitellään vasektomian tarkoituksenmukaisuutta. Säädös ei koske avopuolisoita. Jollei aviopuoliso ole osallistunut tilaisuuteen, lääkärinlausunnosta tulee ilmetä syy siihen. Puolison kirjallinen lausunto on tällöin, mikäli mahdollista, liitettävä lääkärinlausuntoon. Jos yhden tai kahden lääkärin päätös on kielteinen, päätökseen voi hakea muutosta Valviralta. Jos sterilointilupa myönnetään, hakija saa lähetteen vasektomiaan ja hakija voi varata ajan toimenpiteeseen. Vasektomiaan varataan aikaa noin tunti. Steriloimisen suorittaa laillistettu lääkäri taikka se, jolle Valvira on myöntänyt luvan harjoittaa lääkärin ammattia.
Suomen urologiyhdistyksen laatukäsikirjan mukaan suurimmassa osassa urologisia pienkirurgian toimenpiteitä, joihin vasektomia kuuluu, ei ole kehitetty sairauskohtaista elämänlaatumittaristoa. Laadun tarkastelu painottuu lähinnä komplikaatioiden, elämänlaadun ja hoitotyytyväisyyden muutoksien mittaamiseen. Laatukäsikirjan mukaan oikeutus laadun seurantaan on toimenpiteiden erittäin suuri volyymi. Suomen urologiyhdistyksellä ei ole yksittäistä hoitosuositusta vasektomiaan liittyen.
Vasektomia ei oikeuta oikeuta sairauspäivärahaan tai palkanmaksuun.
Vuonna 2024 uutisoitiin, että vasektomioissa on useiden vuosien jonot. Pisimmät jonot ovat HUS:n ja Pirkanmaan hyvinvointialueilla. Hallitus päätti vuoden 2024 kehysriihessä, että sterilisaatiot tullaan rajaamaan julkisen palveluvalikoiman ulkopuolelle. Muutokset tulisivat suunnitelmien mukaan voimaan vuonna 2026. Joulukuussa 2025 tuli tieto, että Orpon hallitus on perunut päätöksen lakkauttaa ei-lääketieteellisesti syistä tehdyt sterilisaatiot julkisesta terveydenhuollosta, mikä tarkoittaa, että miehen ja naisen sterilisaatio säilyvät edelleen osana julkista terveydenhuoltoa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisee vuosittain steriloimistilastoja.

Suomessa keskustelu sterilisaation alaikärajasta (30 vuotta), lapsilukuvaatimuksesta (vähintään 3 alaikäistä lasta) sekä aviopuolison kuulemisvelvoitteesta ovat aiheuttaneet kritiikkiä. Kritiikin mukaan nykyinen laki on holhoava ja loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. Kritiikin aiheena on esimerkiksi se, että Suomen laissa ei säädetä ikärajaa tai lupamenettelyä lapsen hankkimisesta, mutta sterilisaatioon sitä vaaditaan, vaikka sekä vanhemmuus että sterilisaatio ovat kummatkin peruuttamattomia päätöksiä. Vanhemmuus on kuitenkin suurempi vastuu kuin vanhemmuuden puute, minkä vuoksi sterilisaation korotettua ikärajaa pidetään ristiriitaisena. Vaikeudet päästä sterilisaatioon ovat aiheuttaneet keskustelua myös muissa maissa. Esimerkiksi sterilisaation lainsäädännölliset harkinta-ajat ovat olleet kritiikin aiheina, ja niitä on verrattu tarkoitukselliseen potilaan tilanteen vaikeuttamiseen.
Jotkut lääkärit saattavat myös kieltäytyä suorittamasta sterilisaatiota esimerkiksi omaan vakaumukseen perustuen, vaikka sterilisaation hakija täyttäisi laissa vaaditut kriteerit. Lääkäreiden ei-lakiin perustuva kieltäytyminen on aiheuttanut paljon kritiikkiä ja tästä syystä esimerkiksi Yhdysvalloissa New Hamphsiren osavaltiossa on säädetty laki, joka velvoittaa lääkärin suorittamaan sterilisaation, kun potilas täyttää laissa vaaditut kriteerit.
Internetin myötä sterilisaatiokeskustelut ovat tulleet enemmän yksilöiden vaikutuspiiriin, mikä on mahdollistanut aiheeseen liittyvien verkkoyhteisöjen ja vertaistukiryhmien syntymisen. Viestintätieteilijä Julia Mooren mukaan vapaaehtoisesti lapsettomien verkkoyhteisöissä sterilisaatiosta puhutaan usein positiivisin vertauskuvin, jotka haastavat natalistista diskurssia ja katumisteoriaa. Keskusteluissa jaetaan tietoa lääkärikohtaamisista, sekä etsitään ja jaetaan strategioita, joilla saada lääkäri myöntymään toimenpiteeseen. Mooren mukaan keskusteluilla on suuri merkitys vapaaehtoisesti lapsettomien identiteetin muodostamiselle.
Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston rahoittaman raportin mukaan vasektomia on maailmanlaajuisesti alihyödynnetty ja vähän tuettu ehkäisymenetelmä. Vasektomiat eivät juurikaan sisälly kansainvälisiin perhesuunnittelun kehitysyhteistyöohjelmiin. Vasektomia on elinkaarikustannuksiltaan yksi kustannustehokkaimmista ehkäisymuodoista. Lisäksi sen vaivattomuus tekee siitä erittäin hyvän vaihtoehdon erityisesti kehittyviin maihin, joissa vasektomialle olisi iso kysyntä. Kansanterveyden ja perhesuunnittelun kannalta vasektomia on hyödyllinen, koska:
Vasektomia säästää terveydenhuollon kuluja kahdessa vuodessa 9936 Yhdysvaltain dollaria verrattuna tilanteeseen, jossa perhesuunnittelua ei harjoiteta.
WHO:n ja Johns Hopkinsin yliopiston julkaiseman perhesuunnittelukäsikirjan (Family Planning: A Global Handbook for Providers) mukaan terveydenhuollon toimijoiden on autettava potilasta tekemään harkittu päätös sterilisaatiosta. Epävarmaa ja katumiselle altista potilasta on autettava pohtimaan päätöstä pidempään. Potilaan nuori ikä, lapsettomuus tai naimattomuus eivät voi automaattisesti poissulkea oikeutta sterilisaatioon, mutta terveydenhuollon toimijoiden on varmistuttava, että erityisesti nämä ryhmät ymmärtävät toimenpiteen merkityksen.
Vasektomia on teknisesti mahdollista purkaa noin 95 prosentille vasektomian läpikäyneistä miehistä. Purkamisen onnistumistodennäköisyys on niin huono, että vasektomiaa pidetään pysyvänä ehkäisymenetelmänä. Purkuleikkauksen onnistuminen heikkenee ajan myötä. Raskauden todennäköisyys voi laskea 15 vuoden kuluttua 30 prosenttiin.
Suomessa alle 1 prosentti vasektomian läpikäyneistä hakeutuu vasektomian purkuleikkaukseen. Yhdysvaltalaistutkimuksessa vapaaehtoisesti lapsettomat eivät hakeneet vasektomian purkuleikkauksiin, toisin kuin lapsia omaavat. Purkamisen syynä voi olla esimerkiksi halu saada lapsia, tai purkamisella halutaan lievitystä PVPS-kipuihin, ja näin ollen vasektomian purkaminen ei automaattisesti tarkoita, että potilas katuisi toimenpidettä.
Kyselytutkimusten perusteella vasektomiaa katuu 4,4–7,4 prosenttia miehistä. Sterilisaatiota katuvien osuus on siten pienempi kuin lapsiaan katuvien vanhempien osuus, sillä tutkimusten perusteella 5–14 % vanhemmista katuu lapsen hankkimista ja toivoisi pysyneen lapsettomana. Toisaalta Yhdysvalloissa ja Saksassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että katuvien vanhempien osuus voi olla jopa 17 %.
Mies voi yrittää lisääntyä vasektomian jälkeen seuraavin menetelmin:
Terveysturismilla tarkoitetaan matkustamista toiseen maahan lääketieteellisen operaation vuoksi, koska se on ulkomailla edullisempaa tai lainsäädäntö on sallivampi. Vasektomia ja vasektomian purkuleikkaukset voivat myös olla terveysturismin syynä. Suomalaisille turisteille ulkomailla tehdyistä vasektomioista ei ole tilastoa, koska ulkomailta ei raportoida ST1-lomakkeita Suomeen THL:lle. Se kuitenkin tiedetään, että pelkästään yhdellä saksalaisella klinikalla käy arviolta 20-30 suomalaista vuodessa hankkimassa vasektomian.
Maailman vasektomiapäivää vietetään joka vuosi marraskuun kolmantena perjantaina. Kyseessä on maailman suurin miehille suunnattu perhesuunnittelutapahtuma. Tapahtuman perusti yhdysvaltalainen elokuvantekijä Jonathan Stack vuonna 2012. Vasektomiapäivään osallistuu lähes 1000 lääkäriä 35 eri maasta. Vuoden 2024 loppuun mennessä vasektomiapäivinä oltiin tehty oli 120 000 vasektomiaa maailmanlaajuisesti.
Jotkut vasektomian saaneet miehet pitävät vasektomian vuoksi juhlat.