Vasili Radajev

Vasili Kuzmitš Radajev (ven. Васи́лий Кузьми́ч Рада́ев, 13. maaliskuuta 1907 nykyisen Samaran alueen Pohvistnevon piirin Bolšoi Tolkain kylä – 6. joulukuuta 1991 Mordvan Ljambirin piirin Bersenevkan kylä) oli ersämordvalainen kirjailija.

Vasili Radajev syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän opiskeli työläistiedekunnassa ja kommunistisessa korkeakoulussa ja valmistui Leningradin valtionyliopistosta vuonna 1934. Radajev työskenteli komsomolkomitean sihteerinä, kyläneuvoston ja kolhoosin puheenjohtajana, toimittajana ja Mordvan kulttuuri-instituutin tutkijana sekä osallistui toiseen maailmansotaan.

Radajev julkaisi ensimmäisen runonsa vuonna 1926. Hän kirjoitti kuvauksia, kertomuksia ja runoja, jotka kuvaavat maaseudun elämässä tapahtuneita muutoksia, Venäjän sisällissotaa ja toisen maailmansodan kotirintamaa. Radajevin proosateoksista tunnetuin on kolhoosinuorisosta kertova pienoisromaani Sad (”Puutarha”, 1940). 1960-luvulla häneltä ilmestyi useita kertomuskokoelmia. Radajev toimi myös lastenkirjailijana ja kirjallisuuskriitikkona.

Radajev käytti paljon aikaa mordvalaisen kansanrunouden keräämiseen. Hänen pääteoksensa on kansanperinteeseen perustuva eeppinen runoelma Sijažar (1960), joka kuvaa mordvalaisten muinaista elämää. Unkarilainen kirjallisuudentutkija Péter Domokos on verrannut sitä Kalevalaan ja virolaiseen Kalevipoegiin. Radajev on laatinut myös muita kansanrunouteen perustuvia teoksia.

Radajev hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi vuonna 1966. Hän on saanut Mordvan ASNT:n valtionpalkinnon (1979) ja Mordvan kansankirjailijan arvonimen (1980).

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 Mordovija, s. 222.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Radajev Vasili Kuzmitš Biblioteka mordovskoi literatury. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 3.4.2021.
  3. ↑ Mordovija, s. 330.