Venceslaus I "Yksisilmäinen" (tšek. Václav I); (1205– 23. syyskuuta 1253) oli Böömin kuningas vuosina 1230–1253.
Venceslaus I "Yksisilmäinen" (tšek. Václav I); (1205– 23. syyskuuta 1253) oli Böömin kuningas vuosina 1230–1253.
Venceslaus I kuului Přemyslien dynastiaan ja nousi isänsä Ottokar I Přemyslin kanssahallitsijaksi vuonna 1228. Hänen äitinsä oli Ottokar I:n toinen puoliso prinsessa Constanze (n. 1180–1240), joka oli Unkarin kuningas Béla III:n ja kuningatar Agneksen eli Antiokian prinsessa Anne de Châtillonin nuorin tytär.
Hänellä oli kolme sisarpuolta isänsä ensimmäisestä avioliitosta sekä kahdeksan sisarusta. Näistä vanhin sisar Judita (n. 1202–1230) avioitui Kärntenin herttua Bernhard von Spanheimin kanssa; vanhempi sisar Anna (n. 1204–1265) avioitui Wrocławin herttua Henrik II:n Hurskaan kanssa; nuorempi veli Vladislaus (1207–1228) oli Määrin rajakreivi; nuorempi veli Přemysl (1209–1239) oli Määrin rajakreivi ja avioitui Margareetan, Meranian herttua Otto I:n ja Burgundin kreivitär Beatrice II:n tyttären kanssa; nuorin sisar, Pyhä Agnes Böömiläinen (1211–1282) oli Prahan klarissalaisluostarin abbedissa.
Venceslaus nousi valtaistuimelle isänsä Ottokar I:n kuoleman jälkeen vuonna 1230.
Venceslauksen hallintokaudella Saksan hallinnasta käytiin kovia kiistoja. Itävallan ja Steiermarkin herttua Fredrik II pyrki ensin laajentamaan alueitaan Böömin puolelle, mutta jouduttuaan kiistaan kaimansa, Saksan keisari Fredrik II:n kanssa herttua Fredrik hakeutuikin Venceslauksen liittolaiseksi.
Vuonna 1241 mongolit yrittivät hyökätä Böömiin. Venceslaus torjui hyökkäyksen mutta ei pystynyt estämään Määrin valloitusta, ennen kuin mongolit jatkoivat hävitysretkeään Unkariin.
Kuninkaan pääasialliseksi ulkopoliittiseksi tavoitteeksi tuli Itävallan saaminen hallintaansa. Privilegium minus, asiakirja, joka nosti Itävallan herttuakunnaksi 17. syyskuuta 1156, mahdollisti Babenberg-suvussa vallan periytymisen myös naislinjaa pitkin. Itävallan herttuatar Gertrud, Fredrik II:n vanhemman veljen Mödlingin herttua Henrik II:n tytär, saattoi näin vaatia herttuakuntaa omalla oikeudellaan, suo jure, ja Venceslaus onnistui sopimaan Gertrudin avioliitosta vanhimman poikansa, Määrin rajakreivin Vladislauksen kanssa. Gertrudia tavoitteli puolisokseen myös Saksan keisari Fredrik, mutta Gertrud kieltäytyi kosinnasta.
Itävallan viimeisen Babenberg-sukuisen herttuan Fredrik II:n kaaduttua Leithan taistelussa 15. kesäkuuta 1246 Venceslaus järjesti Gertrudin ja Vladislauksen naimisiin. Vladislaus julistettiin vaimonsa oikeudella (jure uxoris) Itävallan herttuaksi ja onnistui varmistamaan osan Itävallan aateliston tuesta. Mutta pian häitten jälkeen Vladislaus kuoli äkillisesti heti vuoden 1427 alussa, ja Venceslaus menetti Itävallan. Tukahdutettuaan Böömin kapinan vuosina 1248–1249 hän lopulta pakotti Itävallan aateliset hyväksymään poikansa Ottokar II:n herttuakseen vuonna 1251.
Böömi kukoisti Venceslauksen aikana. Kaupungit kasvoivat, saksalaiset kauppiaat ja siirtolaiset lisäsivät maan vaurautta, ja saksalainen vaikutus hovissa edisti taiteita, erityisesti kirjallisuutta ja arkkitehtuuria. Venceslauksen kutsusta suuria määriä saksalaisia siirtolaisia asettui Böömin ja Määrin kyliin ja kaupunkeihin. Prahassa puurakennusten tilalle alkoi nousta kivitaloja.
Vuonna 1224 Venceslaus avioitui prinsessa Kunigunde von Schwabenin (1202–1248) kanssa, joka oli Saksan kuninkaan Filip Schwabenilaisen ja prinsessa Irene Angeloksen kolmanneksi vanhin tytär. Kunigunden äiti Irene oli Bysantin keisari Isaak II Angeloksen tytär
Venceslaukselle ja Kunigundelle syntyi ainakin viisi lasta:
Venceslaus perusti useita kaupunkeja, joista suurimmat ovat Prahan vanha kaupunki ja Brno. Venceslauksen poika, Ottokar II Přemysl sai lisänimen "Suuri", ja pojanpojasta Venceslaus II:sta tuli Puolan kuningas vuonna 1300.
 |
Edeltäjä: Ottokar I Přemysl |
Böömin kuningas 1230–1253 |
Seuraaja: Ottokar II Přemysl |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
