Vesialue

Vesialue (ruots. vattenområde) tarkoittaa Suomen kiinteistöoikeudessa aluetta, joka on muutoin kuin tilapäisesti veden peittämä.

Vesialueita ovat vesilain tarkoittamat vesistöt. Niitä ovat luonnolliset vesialueet kuten järvi, lampi, joki ja puro sekä keinotekoiset vesialueet kuten tekojärvi ja kanava. Noro, oja ja lähde eivät ole vesistöjä.

Vesialueiden omistus

Vesialueet ovat Suomessa suurelta osin yksityisomistuksessa.

Suomessa on vesialuetta noin 8,7 miljoonaa hehtaaria. Tästä sisävesistöjä on noin 3,4 ja merialueita noin 5,3 miljoonaa hehtaaria. Vesialueiden omistus jakautuu kiinteistöittäin seuraavasti:

Yleiset vesialueet ovat valtion omistuksessa. Ne kattavat noin 3,5 miljoonaa hehtaaria. Tästä merialuetta on noin 3,4 miljoonaa hehtaaria ja 0,1 miljoonaa hehtaaria sisävesialuetta.
Yhteiset vesialueet (yhteisalueet) ovat kiinteistöjen yhteisomistuksessa. Niitä hallinnoivat osakaskunnat. Yhteiset vesialueet kattavat noin 3,9 miljoonaa hehtaaria. Yhteisten vesialueiden lukumäärä vuonna 2004 oli hieman yli 20 000. Alueiden keskikoko oli 191 ha. Niillä oli 1,4 miljoonaa osakaskiinteistöä. Yhteiset vesialueet luetaan yksityisoikeudellisten vesien piiriin.
Kiinteistöjen yksityiset vesialueet ovat kiinteistön omistajan suorassa omistuksessa. Itse kiinteistö voi kattaa joko pelkkää vesialuetta tai sekä maa- että vesialuetta. Osa näistä kiinteistöistä on yksityisten, osa valtion omistuksessa. Valtion omistamia vesialueita kuuluu niin suojelualuekiinteistöihin, valtion metsämaihin kuin muihinkin kiinteistölajeihin.

Vesialueen omistaja ei omista vettä aineena vaan ainoastaan itse alueen. Vapaana olevaan veteen omistajalla on vallitsemisoikeus.

Rantaviiva

Vesialueen rajana maata vastaan pidetään keskivedenkorkeuden mukaista rantaviivaa.

Sisävesialueilla keskivedenkorkeutena käytetään todellisten mitattujen vedenkorkeushavaintojen keskiarvoa. Merialueilla rantaviiva määritellään teoreettisen keskivedenkorkeuden mukaan. Tällä tarkoitetaan keskivedenkorkeuden odotusarvoa, joka ottaa huomioon maannousun, maailmanlaajuisen merenpinnan nousun ja Itämeren vesimäärän muutokset.

Katso myös

Lähteet

1 2 3 Majamaa, Vesa & Markkula, Markku: Kiinteistönmuodostamislaki, s. 279. Edita, 2016. ISBN 978-951-37-6927-7
1 2 Vesilaki | 587/2011 | Lainsäädäntö | Finlex (1 luku) www.finlex.fi. Viitattu 28.10.2025.
↑ Oikeustiede:vesialue – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 28.10.2025.
1 2 3 4 Pekka Vilska: ”2 Suomen vesialueet ja yhteisten vesialueiden hallinta”, Yhteiset vesialueet ja niiden yhdistäminen. Maanmittauslaitos, 2006. ISBN 978-951-22-8155-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.12.2025. (suomeksi)
1 2 Vilska, s. 55
↑ Kinnunen, Janne-Ville: Vesijätöt Suomen kiinteistönmuodostamisoikeudessa (sivut 65–69) helda.helsinki.fi. 2016.

[:022-1] 1 2 3 Majamaa, Vesa & Markkula, Markku: Kiinteistönmuodostamislaki, s. 279. Edita, 2016. ISBN 978-951-37-6927-7

[:0-2] 1 2 Vesilaki | 587/2011 | Lainsäädäntö | Finlex (1 luku) www.finlex.fi. Viitattu 28.10.2025.

[3] Oikeustiede:vesialue – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 28.10.2025.

[:1-4] 1 2 3 4 Pekka Vilska: ”2 Suomen vesialueet ja yhteisten vesialueiden hallinta”, Yhteiset vesialueet ja niiden yhdistäminen. Maanmittauslaitos, 2006. ISBN 978-951-22-8155-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.12.2025. (suomeksi)

[:2-5] 1 2 Vilska, s. 55

[:22-6] Kinnunen, Janne-Ville: Vesijätöt Suomen kiinteistönmuodostamisoikeudessa (sivut 65–69) helda.helsinki.fi. 2016.