| Victoria Cartier | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. huhtikuuta 1867 Sorel |
| Kuollut | 1. tammikuuta 1955 (87 vuotta) Montreal |
| Kansalaisuus | Kanada |
| Ammatti | pianisti, urkuri ja pedagogi |
| Muusikko | |
| Soittimet | piano, urut |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Prudença Victorine "Victoria" Cartier (4. huhtikuuta 1867 Sorel – 1. tammikuuta 1955 Montreal) oli kanadalainen pianisti, urkuri ja pedagogi. Hän oli George-Étienne Cartierin sisaruksentytär.
Cartier sai pianon- ja urkujensoiton opetusta Romain-Octave Pelletierilta. Hän piti ensimmäisen resitaalinsa Sorelissa, jossa hän myös opetti pianonsoittoa ja soitti urkuja kirkossa. Vuonna 1896 Cartier lähti Pariisiin, jossa häntä opettivat Eugène Gigout, Élie Delaborde, Louis-Albert Bourgault-Ducoudray ja Hortense Parent. Pariisissa oleskellessaan hän myös tutustui Théodore Duboisiin, Raoul Pugnoon ja Camille Saint-Saënsiin. Palattuaan Montrealiin Cartier hän perusti École de piano Paris-Montréalin, jossa noin 25 vuoden ajan opetettiin musiikkia ranskalaisten mestarien opein. Lokakuussa 1898 Cartier piti Gigout'n hänelle omistaman urkukappaleen Rhapsodie sur des airs canadiens ensiesityksen.
Cartier teki useita muitakin Euroopan-matkoja ja opetti useissa eri laitoksissa. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Alfred Lamoureux, Jean Leduc, Éviola Plouffe ja Esther Wayland.
