| Viheraratit | |
|---|---|
Palmuaratti (Aratinga jandaya) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Alaheimo: | Arinae |
| Tribus: | Arini |
| Suku: | Viheraratit Aratinga Spix, 1824 |
| Katso myös | |
Viheraratit (Aratinga) on papukaijojen heimoon kuuluva lintusuku. Sukuun kuuluu nykyään 6 lajia. Sukua on myös vuosien mittaan kutsuttu nimillä aratingat, arati:t, kiilapyrstöpapukaijat ja varsinaiset kiilapyrstöiset.
Aratinga-sukuun on aiemmin kuuluneet myös nykyiset Psittacara-(johon kuuluu myös viheraratti-niminen laji) ja Eupsittula-aratit, kulta-aratti, sinipääaratti, sekä jo sukupuuttoon kuollut carolinanaratti. Huppuaratti on välillä laskettu ainoana lajina Nandays-sukuun.
Lähes kaikkia viheraratteja tavataan lemmikkinä. Suomessakin tavataan kaikkia muita, paitsi amazonianaurinkoarattia.
Muutoin lajien hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin ne tarvitsevat omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Aratinga-arattia hankkiessa tulee varautua lintujen ääneen: se on kova ja linnut ovat äänessä paljon.
Kaikki lajit kuuluvat CITES II/B -liitteeseen, jolloin niillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.