Elämä
Johnson oli varhaislahjakas opiskelija sekä taitava pianisti ja laulaja. Hän opiskeli Drury Collegessa (myöhemmin Drury University) Springfieldissä, Missourissa, ja esiintyi jonkin aikaa Springfieldin radioasemalla countrymusiikkia esittäen taiteilijanimellä Virginia Gibson. Hän työskenteli sihteerinä ja muutti myöhemmin St. Louisiin, missä työskenteli sanomalehtitoimittajana ja lyhyen aikaa markkinoinnin parissa. Hän ei koskaan suorittanut korkeakoulututkintoa.
Vuonna 1956 Johnson, joka oli tuolloin eronnut kolmesti ja jolla oli kaksi lasta, alkoi etsiä opiskelumahdollisuuksia Washington Universityssä St. Louisissa. Hän haki ja sai tutkimusapulaisen paikan Mastersin laboratoriossa, mikä tarjosi hänelle vakaan toimeentulon. Aluksi hän teki sihteeritöitä. Masters opetti häntä anatomiassa, fysiologiassa ja laboratoriotutkimuksessa, ja hän alkoi auttaa Mastersia seksitutkimuksissa. Hänellä oli ratkaiseva rooli tutkimukseen osallistujien rekrytoinnissa. Käytännönläheisellä asenteellaan ja sosiaalisella luonteellaan hän onnistui suostuttelemaan satoja miehiä ja naisia osallistumaan, vaikka tutkimusta pidettiin yleisesti sopimattomana. Hän keräsi tietoja osallistujien henkilökohtaisista seksielämäkerroista ja havainnoi sekä keräsi tietoja, kun osallistujat kiihottuvat seksuaalisesti, joko yksin tai kumppaneiden kanssa. Hänestä tuli myös Mastersin seksuaalinen kumppani tämän aloitteesta.
Masters alkoi kohdella Johnsonia tasavertaisena, ja vuonna 1964 he perustivat yhdessä Reproductive Biology Research Foundationin. Hän toimi aluksi tutkimusassistenttina, mutta myöhemmin instituutin apulaisjohtajana. Vuonna 1966 pari julkaisi bestsellerinsä Human Sexual Response, jossa Johnson auttoi selventämään naisen seksuaalista kokemusta ja kumoamaan myyttejä naisen seksuaalisesta tyydytyksestä. Hänellä oli myös merkittävä rooli seksiterapian kehittämisessä parin instituutissa. Hänen miellyttävä käytöksensä oli vastakohta Mastersin jäykälle olemukselle, mikä auttoi tekemään heistä mediajulkkiksia, jotka esiintyivät televisiossa ja joita haastateltiin aikakauslehdissä, mukaan lukien Redbook, Playboy ja Time.
Johnson avioitui Mastersin kanssa vuonna 1971. Yhdessä he kirjoittivat useita kirjoja, mukaan lukien myöhemmät, kiistanalaiset teokset Homosexuality in Perspective (1979) ja Crisis: Heterosexual Behavior in the Age of AIDS (1988, Robert Kolodnyn kanssa). Pari erosi vuonna 1993, ja instituutti suljettiin vuonna 1994. Muutamaa vuotta myöhemmin Johnson perusti Virginia Johnson Masters Learning Centerin Creve Coeurissa, Missourissa. Laitos tarjosi koulutus- ja opetusmateriaaleja henkilöille, jotka kärsivät seksuaalisista toimintahäiriöistä.
Merkitys
Johnsonin ja Mastersin työ muutti yleiset käsitykset ihmisen seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta toiminnasta. Heidän tutkimuksensa kumosi monia pitkään vallalla olleita myyttejä erityisesti naisten seksuaalisuudesta ja toi tieteellisen näkökulman aiheeseen, jota oli aiemmin käsitelty lähinnä moraalisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta. Heidän kehittämänsä terapiamallit seksuaalisten toimintahäiriöiden hoitamiseksi ovat vaikuttaneet merkittävästi nykyisiin hoitokäytäntöihin.
Johnson tunnettiin erityisesti kyvystään kommunikoida sensitiivisistä aiheista selkeästi ja käytännönläheisesti, mikä auttoi tuomaan seksuaaliterapian valtavirtaan ja vähentämään seksuaalisten toimintahäiriöiden ympärillä ollutta häpeää ja stigmaa.
