Woolfin äiti oli Julia Jackson Duckworth, joka oli aiemmin ollut naimisissa Herbert Duckworthin kanssa, ja isä oli kirjallisuuskriitikko Leslie Stephen, jonka ystäväpiiriin kuului ajan merkittävimpiä brittiläisiä kirjailijoita, kuten Henry James, Tennyson, Matthew Arnold ja George Eliot. Molemmilla vanhemmilla oli lapsia aiemmista liitoistaan. Virginia Woolf sai kotiopetusta, mitä hän myöhemmin hämmästeli Sackville-Westille. Hän joutui nuorena kokemaan tunne-elämän järkytyksiä, joista yksi oli velipuoli Gerald Duckworthin seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen. Molemmat vanhemmat kuolivat melko varhain, ja sittemmin hän asui sisarustensa kanssa Bloomsburyn talossa, jossa syntyi Bloomsburyn ryhmä. Ryhmään kuuluessaan Woolf osallistui muun muassa vuonna 1910 järjestettyyn Dreadnought-huijauksena tunnettuun jäynään. Hän alkoi kirjoittaa vuonna 1905 Times Literary Supplementiin. Vuonna 1912 hän avioitui Leonard Woolfin kanssa.
Woolf oli hyvin hauras, hänen terveytensä ja mielialansa heilahtelivat. Hän teki vuonna 1941 itsemurhan hukuttautumalla Ousejokeen.
Teosten tausta
Woolfin isä Sir Leslie Stephen kuului 1800-luvun lopulla maansa liberaalien, agnostisten ja rationalistien ajattelijoiden eturintamaan. Woolfiin se vaikutti ennen kaikkea älyllisen pohdinnan ja lukuharrastuksen herättäjänä. Hän tutki sisarustensa kanssa erityisesti George Edward Mooren esteettistä ja moraalista filosofiaa. Heidän ympärilleen muodostui Bloomsburyn ryhmä, johon kuuluivat taidekriitikot Roger Fry ja Clive Bell, taloustieteilijä John Maynard Keynes, matemaatikko H. T. J. Northon, muusikko S. S. Turner ja kustantaja Leonard Woolf. Piirin innoittamana Virginia Woolf alkoi julkaista esseitä, joiden aiheet vaihtelevat mutta joiden yhteinen piirre on kritiikin tahdikkuus.
Tajunnanvirran käsite tuli esille filosofi William Jamesin vuonna 1890 julkaisemassa teoksessa The Principles of Psychology. Woolf alkoi tutkia tajuntaa, joka kaiken aikaa rekisteröi nopeasti katoavia, mielikuvituksellisia vaikutelmia. Woolfin kaunokirjalliset teokset nojautuvat täydellisesti tähän. Hän ei rakentele suuria sukusaagoja, ei viihdytä, ei julista. Niiden sijaan teoksissa kuvastuvat taukoamaton hetkien vaihtuminen, luonnon syke ja ajan katoaminen.
12Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa, s. 7946–7947, art. Woolf, Virginia.Otava, 1981.ISBN951-1-06271-9
Kirjallisuutta
Heinämaa, Sara: Napatanssia ja nyrkkeilyä. Teoksessa Heinämaa, Sara & Tapola, Päivi (toim.):Shakespearen sisarpuolet: Naisellisia lukukokemuksia.Helsinki:Kääntöpiiri, 1994.ISBN951-8989-38-9
Koli, Raija:Naiset ja kirjoittaminen: Virginia Woolf feministiteoreetikkona ja kirjailijana. (Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, naistutkimusyksikkö. Sarja N, Julkaisuja 8)Tampere:Tampereen yliopisto, 1994.ISBN951-44-3538-9
Larsson, Lisbeth:Promenader i Virginia Woolfs London.Stockholm:Atlantis, 2014.ISBN978-91-7353-702-5
Saloman, Randi:Virginia Woolf’s Essayism.Edinburgh:Edinburgh University Press, 2012.ISBN978-0-7486-4648-7
Simonsuuri, Kirsti: Juhlat omassa huoneessa yöllä kello kaksi. Teoksessa Heinämaa, Sara & Tapola, Päivi (toim.):Shakespearen sisarpuolet: Naisellisia lukukokemuksia.Helsinki:Kääntöpiiri, 1994.ISBN951-8989-38-9
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Virginia Woolf Wikimedia Commonsissa