Vuoremi

Vuoremin loisto ja taustalla rukoushuone.

Vuoremi (ven. Ворьема, Vorjema, tunnetaan myös nimellä Stolbova (ven. Столбово, Stolbovo), oli Petsamossa Vuoremivuonon itärannalla sijainnut kalastajakylä, joka kuului Suomelle vuosina 1920–1944. Kylä perustettiin venäläisten ja norjalaisten yhteiselle vanhalle kalastuspaikalle 1850-luvulla, ja sen perustajana pidetään venäläistä Andrei Kannujevia. Kylä sijaitsi Suomen ja Norjan rajalla Vuoremijoen suulla. Vuonon länsirannalla on norjalainen Grense Jakobselvin kylä. Vuoremiin ei ollut maantieyhteyttä, mutta kylästä oli viikoittainen laivayhteys Kirkkoniemeen ja Liinahamariin.

Vuoremissa oli pieni Nikolaos Ihmeidentekijälle pyhitetty rukoushuone. Talvisodan aikana sen irtaimisto evakuoitiin Norjaan. Hieman kylän pohjoispuolella oli loisto, joka on edelleen toiminnassa.

Noin 25 kilometrin päässä Vuoremijoen yläjuoksulla oli venäläisten rakentama Vuoremi-niminen sotilasasema, joka sijaitsi Salmijärveltä Petsamonvuonolle kulkevan reitin varrella. Myöhemmin paikalla oli Jäämerentien varrella toiminut Vuoremin majatalo, jonka rakennutti vuonna 1916 Tie- ja vesirakennusten ylihallitus arkkitehti Thure Hellströmin laatimilla tyyppipiirustuksilla.

Lähteet

  1. ↑ Kuulumisia Vuoremista. Rovaniemi, 18.12.1928, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
  2. ↑ Kuitula, Mikko: Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin. Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaiset 1858–1917. Helsingin yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 18.5.2024.
  3. ↑ Suoranaisia laivakulkuvuoroja Suomen ja ulkomaiden välillä. Turisti : rautateiden aikataulut ja höyrylaivojen kulkuvuorot, 1929, nro 3, s. 46. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
  4. ↑ Durchman, Osmo: Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista. Genos, 1932, nro 3. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2019. Arkistoitu 18.12.2015.
  5. ↑ Savinainen, Päivi: ”Piirteitä ortodoksisten seurakuntien ja luostarien evakuoinnista”, Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, s. 10. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseo, 1997. ISBN 951-78501-8-2
  6. ↑ Suomen rannikon loistot : lisälehti N:o 1, s. 34. Helsinki: Merikarttalaitos, 1945. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. ↑ Renvall, Torsten: Petsamon romahdus. Uusi Aura, 9.4.1920, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
  8. ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 105–107. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio