Walter Suni (ven. Ва́льтер Эми́льевич Су́ни, 17. joulukuuta 1909 Tuutari – 2. maaliskuuta 1979 Petroskoi) oli inkeriläissyntyinen neuvostoliittolainen näyttelijä ja teatteriohjaaja.
Walter Suni syntyi opettajan perheeseen. Hän työskenteli 17-vuotiaasta lähtien alakoulun opettajana ja vuodesta 1930 Leningradin suomalaisen valistustalon agitaatioryhmän säestäjänä. Vuonna 1932 hänestä tuli Leningradin suomalaisen teatterin näyttelijä. Suni, jolla ei ollut sukulaisia ulkomailla, oli yksi teatterin harvoista Stalinin vainoista selvinneistä näyttelijöistä.
Suni osallistui talvisotaan, jossa hänet määrättiin konserttiryhmän jäseneksi. Sodan jälkeen ryhmä lähetettiin Petroskoihin Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan suomalaiseen draamateatteriin. Ennen jatkosotaa Suni ehti myös jälkiäänittää suomeksi neuvostoliittolaisia elokuvia.
Suni työskenteli Petroskoin suomalaisen teatterin näyttelijänä ja johti sen sodan aikana Siperiaan evakuoitua musiikki- ja draamaryhmää. Teatterin toimiessa Aunuksessa vuosina 1944–1950 hänestä tuli myös ohjaaja. Suni työskenteli teatterin pääohjaajana vuosina 1950–1964 ohjaten noin 40 näytelmää.
Ohjaaja Walter Suni ja näyttelijät Liisa Tomberg ja Toivo Lankinen saivat vuonna 1950 kolmannen asteen Stalin-palkinnon Elmar Grinin näytelmästä Tuuli käy etelästä. Suni sai Karjalais-suomalaisen SNT:n ansioituneen taiteilijan arvon vuonna 1951 ja vastaavan Venäjän federaation arvonimen vuonna 1959. Hänet on palkittu kahdesti työn punaisen lipun kunniamerkillä.
Professori Leo Suni on Walter Sunin poika.